Lausunto kansainvälisiin perintöasioihin liittyvästä komission ehdotuksesta

Dnro 59/2009

Lausuntopyyntönne OM 11/482/2005, 18.12.2009

LAUSUNTO KOMISSION EHDOTUKSESTA EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI KANSAINVÄLISISTÄ PERINTÖASIOISTA JA SITÄ KOSKEVASTA VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄSTÄ EDUSKUNNALLE

 

Suomen Asianajajaliitto pitää tärkeänä tavoitteena sitä, että kansainvälisistä perintökysymyksistä annetaan asetus.  Nyt esillä oleva asetus pitää kuitenkin sisällään monia käytännön kannalta erittäin ongelmallisia seikkoja.

Toimivallan osalta annettu määräys siitä, että se olisi aina sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa perittävällä oli kuollessaan asuinpaikka, on sinänsä selkeä.  Ongelmalliseksi määräyksen tekee kuitenkin käytännössä se, että jäsenvaltioissa tulkitaan ”asuinpaikka”-käsitettä käytännössä hyvinkin eri tavalla.  Euroopassa on myös yhä enenevässä määrin henkilöitä, joiden asuinpaikka määräytyy määräaikaisen työsopimuksen perusteella. Lisäksi niiden henkilöiden osuus, jotka verotus- tai eläkesyistä elävät kahdessa eri valtiossa esim. puolivuosittain, kasvaa koko ajan.  Asuinpaikan määrittäminen on tällöin hankalaa.  Tämän vuoksi asetuksessa tulisi vähintäänkin esimerkinluoteisesti antaa täsmentäviä määräyksiä siitä, mitkä kriteerit ovat määrääviä ”asuinpaikkaa” määriteltäessä.  Myös valtioneuvoston kannan yhteydessä esitetty ajatus siitä, että asetuksen tulisi sisältää mahdollisuus sopia oikeuspaikasta, on kannatettava.  Käytännössä työ- tai verotussyistä ulkomaille muuttavien henkilöiden omaisuus ja varallisuus ei ole pääosin heidän asuinvaltiossaan, vaan yleensä ns. lähtömaassa.  Tällöin on tärkeää, että mahdollistetaan sopimusvapaus, jotta voitaisiin päästä siihen tilanteeseen, että jäämistö selvitetään ja jaetaan siellä missä se on, sen valtion lain mukaisesti.

Sovellettavan lain osalta kategorinen ajatus siitä, että asuinpaikan vaihtaminen automaattisesti vaihtaisi sovellettavan lain, tulee aiheuttamaan käytännössä sen, että perimys ei toteudu perittävän tahdon mukaisesti.  Suomessa vuodesta 2001 avioliittolakiin ja perintökaareen kirjatut mahdollisuudet määrätä aviovarallisuussuhteisiin ja/tai perimykseen sovellettavasta laista eivät valitettavasti ole käytännössä kovin yleisiä.  Asianajajien käytännön

kokemukset osoittavat, että harvalla ulkomaille muuttavalla on tietoa siitä, että muutto ja asuinpaikan vaihdos saattavat aiheuttaa sovellettavan lain vaihtumisen.  Avioehtosopimuksia ja testamentteja laaditaan hyvin laajan ja kirjavan joukon toimesta ja tieto em. seikasta puuttuu liian usein myös asiakirjan laatijalta.  Lisäksi tulee huomioida, että em. määräys aiheuttaisi sen, että useammasta maasta toiseen esim. työn mukana muuttavan henkilön perimykseen sovellettava laki vaihtuisi useaan kertaan. 

Perittävän mahdollisuus määrätä perimykseensä sovellettavasta laista tulisi olla laajempi kuin vain asuinpaikka/kansalaisuus.  Ajatus siitä, että varallisuus (tuleva jäämistö) liikkuisi aina omistajansa mukana, on liian kategorinen.

Ehdotuksessa on erotettu jäämistö- ja aviovarallisuusasiat kokonaan.  Käytännössä kuitenkin suuressa osassa jäämistöjä joudutaan ottamaan kantaa myös aviovarallisuusasioihin.  Aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki määrittelee monella tavalla lesken asemaa siinäkin tilanteessa, että leski ei perisi puolisoaan.  Kun tähän yhdistetään vielä Haagin testamentteja koskeva yleissopimus, syntyy tilanteita, joissa pahimmassa tapauksessa testamentin pätevyys ratkaistaan sen laatimisvaltion lain mukaisesti, aviovarallisuus avioliiton solmimisvaltion lain ja perimys perittävän viimeisen asuinpaikan valtion, mitkä kaikki valtiot voivat olla eri valtioita, mukaisesti.  Kollisioiden syntyminen näissä tilanteissa on enemmän kuin todennäköistä.  Näiden säännösten soveltamisjärjestys tulee ehdottomasti järjestää.  Ei ole suotavaa järjestää asetuksella tilannetta, jossa perittävän esimerkiksi aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavasta laista antama määräys vesittyisi jäämistöön suoraan asetuksen nojalla sovellettavan lain sisällön vuoksi. 

Nykyisin ne kuolinpesät, joissa suomalainen pesänjakaja soveltaa vieraan valtion lakia, ovat yleistyneet ja kuuluvat jäämistöasioita paljon hoitavien asianajajien arkeen.  Vieraan valtion lain substanssin selvittämiseen ja soveltamiseen on löydetty käytännön keinot ja ratkaisut.  Pesänhoidon kannalta olisi kuitenkin erittäin haastavaa, jos myös menettelytavat määräytyisivät vieraan valtion lain mukaisesti.  Pankkien, viranomaisten ja verottajan kanssa asioiden selvittäminen ja hoitaminen vieraan valtion lain mukaisesti johtaa todennäköisesti siihen, että käytännön asioiden hoitaminen joko estyy tai ainakin huomattavasti vaikeutuu. 

Tilanteet, joissa samassa kuolinpesässä on toimivalta eri tahoilla eri valtiossa, ovat myös ongelmallisia.  Vähintäänkin toimivallan jaosta tulee olla asetuksessa selkeät määräykset.  Hallinnointi useassa eri valtiossa lisää myös huomattavasti pesänselvitys- ja jakokustannuksia.  Tällä hetkellä Suomessa pesänjakajat toimivat usein omalla riskillään, koska kustannukset maksetaan ensisijaisesti pesän varoista ja ilman, että pesänselvittäjän ja – jakajan on mahdollista realisoida pesän omaisuutta niiden maksamiseksi.  Mikäli kuolinpesän selvitys ja hoito hajautetaan ja pesässä joko ei ole rahavaroja taikka ne jäävät kokonaan toisessa valtiossa pesää hallinnoivan tahon haltuun, on pesänselvittäjä- ja jakajaehdokkaan mietittävä myös sitä, miten suureksi hänen oma kuluriskinsä asiassa kasvaa ja onko tehtävän vastaanottaminen ylipäätään mahdollista. Tämä kehitys olisi erittäin huolestuttava.

 

Velkojainsuoja edellyttää kuitenkin sitä, että sovellettava laki on hyvin ennakoitavissa.  Näin ollen ehdotus siitä, että velkavastuuseen sovelletaan aina perittävän viimeisen asuinpaikan lakia, on kannatettava kunhan edellä ”asuinpaikan” määrittämisestä esitetty huomioidaan tässäkin yhteydessä.  

 

Tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta Suomen nykyinen lainsäädäntö ja noudatettu käytäntö edellyttävät, että asianosaisten tekemä, muotomääräykset täyttävä sopimus sekä pesänjakajan antama lainvoimainen toimituskirja voidaan rinnastaa täytäntöönpanokelpoiseksi asiakirjaksi.

Eurooppalainen perintötodistus on sinänsä kannatettava ajatus, mutta sen käytännön toteuttaminen on haasteellista.  Lakimääräisen perillisaseman voisi Suomessa osoittaa perukirjalla, jonka osakasluettelo on rekisteröity; tämä ei kuitenkaan vielä osoita mitään ennen kuin esim. testamentti on lainvoimainen.  Käyttökelpoiseksi perintötodistus tulisi siten vasta kun jäämistö on käytännössä selvitetty ja testamentti lainvoimainen.  Perintötodistus olisi sen sijaan erittäin käyttökelpoinen, mikäli sillä voidaan pätevästi osoittaa määrätyn toimijan (mm. toimeenpanija, pesänselvittäjä, notaari) toimivaltuudet jo pesänselvitysvaiheessa, pitäen sisällään esim. tiedonsaantioikeuden.

 

Helsingissä, 26. tammikuuta 2010

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Riitta Leppiniemi

Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

 

LAATI                

Asianajaja Kristiina Rintala, Asianajotoimisto Reims & Co Oy, Helsinki

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin