Lausunto pikaluottolainsäädännön muuttamisesta

Dnro 21/2012

Lausuntopyyntönne: OM 17/41/2011, OM035:00/2011, 11.4.2012

PIKALUOTTOLAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMINEN (OIKEUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMIETINTÖ 17/2012)

 

Suomen Asianajajaliitto esittää lausuntopyynnön kohteena olevan mietinnön johdosta seuraavaa:

 

1.               Lainsäädännön muuttamistarve

 

Oikeusministeriön työryhmän tavoitteeksi on asetettu pikaluotoista aiheutuvien velkaongelmien vähentäminen.

 

Pikaluotot ovat verrattain uusi ilmiö siinä muodossa, kuin niitä tänä päivänä markkinoidaan.  Kuluttajansuojalain 7 lukuun vuosina 2009 ja 2010 lisätyt pikaluottoihin sovellettavat säännökset, rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevat kuluttajansuojalain 6a luvun säännökset sekä korkolain korkokattoa koskevat säännökset eivät nykymuodossaan ole toimivia.

 

Edellä luetellut lainsäädäntöratkaisut eivät ole kyenneet poistamaan pikaluottoihin liittyviä ongelmia, jotka suurimmaksi osaksi koskevat ylivelkaantumista. Luoton saaminen on yksinkertaista ja nopeaa. Pikalainoja haetaan entistä enemmän. Sama henkilö voi hakea luottoa useammalta yritykseltä, ja pääomaltaan pieni laina saattaa kasvaa kuin huomaamatta niin suureksi, että sen takaisinmaksaminen muuttuu vaikeaksi. 

Takaisinmaksun viivästymisestä johtuvat kasvavat korko- ja perintäkulut eivät ole ainoa haitallinen seuraamus lainanmaksun laiminlyönnistä.  Päätyminen maksuhäiriörekisteriin tai ulosottoon alun perin hyvin pienen lainan johdosta voi johtaa hyvin pitkäkestoisiin ongelmiin erityisesti nuorten henkilöiden kohdalla, joita työryhmän mietinnön mukaan suurin osa luotonhakijoista on. Vaikka tarkkoja lukuja ei ole saatavissa, tuomioistuin- ja ulosottolaitosta kuormittavien velkomustuomioiden määrän kasvu perustuu merkittävästi maksamattomiin pikaluottoihin.

 

Pikaluottolainsäädäntöä koskevan lainsäädännön muuttamista valmistellut työryhmä ehdottaa edellä mainittujen ongelmien vähentämistä kuluttajansuojalain 7 lukuun ja eräisiin muihin lakeihin tehtävillä muutoksilla. Työryhmä ei ollut ehdotuksissaan kaikilta osin yksimielinen.

 

Asianajajaliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että pikaluottoja koskeva voimassa oleva lainsäädäntö vaatii muuttamista. Pikaluottoihin liittyy kiistatta niin suuria ongelmia, että niiden vähentämiseksi on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin toimiin. 

 

2.               Ehdotetut muutokset

 

2.1 Hyvä luotonantotapa

 

Työryhmä ehdottaa kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä olevia hyvää luotonantotapaa koskevien säännösten täydentämistä siten, että maksullisten tekstiviestien tai muiden vastaavien maksullisten palvelujen katsottaisiin olevan hyvän luotoantotavan vastaista. Lisämaksulliset palvelut ovat piileviä luottokustannuksia. Luotonhakija ei luottoa hakiessaan osaa niihin välttämättä varautua. Maksulliset palvelut ovat siten omiaan kasvattamaan pikaluottojen kustannuksia merkittävästi verrattuna lainan määrään ja siihen, että lainasta peritään korkoa ja muita käsittelymaksuja.  Asianajajaliitto katsoo, että ehdotettu selvennys lakiin on perusteltu.

 

2.2 Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi

 

Työryhmä ehdottaa myös kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:ssä olevien luotonhakijan luottokelpoisuuden arviointia koskevien säännösten tarkistamista. Lainkohdan 1 momenttia tarkistettaisiin siten, että luottokelpoisuuden arviointi on tehtävä riittävien tietojen perusteella ottaen huomioon luoton määrä ja muut olosuhteet. Uudistuksen tarkoituksena on työryhmän mukaan se, että luotonantajat selvittäisivät luotonhakijan luottokelpoisuuden nykyistä tarkemmin myös pienempien luottojen osalta. Asianajajaliitto toteaa, että lainkohdan ehdotettu sanamuoto ei tätä tavoitetta täytä, ellei luottokelpoisuuden arviointiperusteiden tueksi laadita tarkempia ohjeita ja luotonantajan menettelyn lainmukaisuutta valvota riittävällä tavalla.

 

2.3 Luottokustannusten ja koron sääntely

 

Työryhmä esittää mietinnössään luottojen hintasääntelyä. Hintasääntelyn toteuttamisesta arvioidaan kahden vaihtoehdon pohjalta: ensimmäisessä vaihtoehdossa esitetään korkokattoa yhdistettynä kulusääntelyyn ja toisena vaihtoehtona esitetään mallia, jossa luoton todellinen vuosikorko ei saisi ylittää tiettyä rajaa. Työryhmä on päätynyt puoltamaan vaihtoehtoa kaksi sen yksinkertaisuuden ja pienempien tulkintaongelmien vuoksi. Työryhmän mietintöön liittyvässä eriävässä mielipiteessä ehdotetaan edellä mainituista kahdesta vaihtoehdosta poikkeava kolmas vaihtoehto. Hintasääntelyn toteuttamistapa vaikuttaa olevan lainmuutoshankkeen vaikein osa. 

 

Asianajajaliiton näkemyksen kannalta sääntelyn selkeys ja pyrkimys vähäisiin tulkintaongelmiin ovat kannatettavia tavoitteita. Työryhmän esittämistä malleista Asianajajaliitto katsoo työryhmän tavoin, että vaihtoehto II on kannatettavampi. Myös eriävässä mielipiteessä esitetty vaihtoehto on selkeä.

 

Työryhmän esitys perustuu näkemykselle, että pikaluottojen kustannuksia vähennetään niin paljon kuin mahdollista velkaongelmien vähentämiseksi mutta ei kuitenkaan niin paljon, että pikaluottojen tarjonta kokonaan lakkaa.  Pikaluottojen täyskielto tai niiden hintasäännöstely siten, että pikaluottojen tarjoaminen tosiasiassa kokonaan lakkaisi, ei poistaisi niihin liittyviä ongelmia. Toiminta siirtyisi lainsäätäjän ulottumattomiin ns. pimeille markkinoille, jolloin pikaluottotoimintaa ei kyettäisi millään tavoin valvomaan. Luotonottajan asema ei tästä ainakaan paranisi. 

 

Asianajajaliiton näkökulmasta olennaisinta on se, että pikaluottoja koskeva hintasääntely toteutetaan tavalla, joka vähentää pikaluottoihin liittyvää velkaantumisriskiä ja estää sellaiset luotonantotavat, joiden on havaittu tällaisia ongelmia aiheuttavan.  Asianajajaliitolla ei ole kantaa siihen, minkä suuruiset luottokustannukset ja korot tulisi sallia, jotta pikaluoton ehdot olivat kuluttajalle mahdollisimman kohtuullisia ylivelkaantumisen välttämiseksi mutta vastaavasti pikaluottoja olisi edelleen kuluttajien saatavilla.

 

2.4 Valvonta

 

Työryhmä ehdottaa, että aluehallintovirasto saisi salassapitomääräysten estämättä oikeuden saada yksilöityä valvontatointa varten tietoja myös muulta yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä kuin luotonantajalta. Tietojen tulisi olla valvonnan kannalta välttämättömiä sen selvittämiseksi, kuuluuko luottojen tarjoaminen tämän lain soveltamisalaan tai kuka luottoja tosiasiallisesti tarjoaa.

 

Asianajajaliitto vastustaa edellä mainittua tiedonsaantioikeutta, mikäli tiedonsaantioikeutta ei rajoiteta siten, että aluehallintovirastolla ei ole oikeutta saada asianajajista annetussa laissa (496/1958) tarkoitetulta asianajajalta tai hänen apulaiseltaan asianajajan asiakasta koskevia tietoja, asiakirjoja tai tallenteita eikä tarkastaa niitä eikä muultakaan henkilöltä oikeudenkäyntiasiamies- tai oikeudenkäyntiavustajatehtävien hoitamisen yhteydessä saatuja tietoja, asiakirjoja tai tallenteita eikä tarkastaa niitä. Edellä mainittu rajaus on säädetty esimerkiksi Finanssivalvonnan toimivaltaan. Rajaus on tarpeen siksi, jotta hallinnollinen viranomainen ei saisi laajempia oikeuksia tiedonsaantiin kuin mitä esitutkintaviranomaisilla on. Oikeusvaltion tulee lähtökohtaisesti suojata asianajajan ja asiakkaan luottamuksellista suhdetta, ja poikkeuksiin tulee olla painavat perusteet. Tällaisia poikkeusperusteita ei liity luotonantajarekistereihin, eikä työryhmä ole perustellut mietinnössään, miksi asianajajan ja hänen asiakkaansa luottamussuhteen on rikkominen olisi välttämätöntä tässä asiassa.

 

2.5. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

 

Työryhmän muistiossa esitetään muutoksia vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuteen summaarisissa asioissa.  Työryhmä ehdottaa enimmäismäärän alentamista ja kolmen pääomakategorian käyttämistä nykyisen kahden kategorian siasta. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään siihen, että velallisen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut vastaisivat nykyistä paremmin haastehakemuksen laatimiseen liittyvää työmäärää ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Asianajajaliitto toteaa tältä osin, että haastehakemuksen laatimiseen liittyvä työmäärä ja kustannukset eivät olennaisesti poikkea toisistaan olipa pääoma alle 300 euroa tai alle 1.000 euroa. Tältä osin ehdotus onkin nähtävä puhtaasti osana pikaluottoihin liittyvää hintasäännöstelyä. Nykyistä alempia taksoja voidaan velkojan näkökulmasta perustella vain teknisesti kehittyneemmillä tavoilla saattaa velka oikeudelliseen perintään ja sitä kautta syntyvillä kustannussäästöillä.

    

 

Helsingissä toukokuun 7 päivänä 2012

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Mika Ilveskero

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

 

LAATIJA  Asianajaja Ulla Kuosmanen, Asianajotoimisto Ulla Kuosmanen Ky, Helsinki

 

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu sopimusoikeus ja kuluttajansuoja -asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin