Lausunto edunvalvojan palkkioasetusluonnoksesta

Dnro 35/2012

 

Lausuntopyyntönne: OM 12/33/201, OM037:00/2011, 26.6.2012

LAUSUNTO EDUNVALVOJAN PALKKIOASETUSTA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ ”EDUNVALVOJAN PALKKIO – ASETUSLUONNOS” (Oikeusministeriön Mietintöjä ja lausuntoja 38/2012)

 

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) esittää kunnioittavasti seuraavaa.

 

Työryhmän mietinnössä esitetään pääsääntöisesti nykyisen kaltaisen palkkiojärjestelmän pysyttämistä siihen tehtävin korjauksin ja täsmennyksin.  Edunvalvojan tehtävän luonne huomioon ottaen Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että edunvalvonnan aiheuttamat kustannukset päämiehelle voidaan ennakoida ja että päämies sekä hänen omaisensa voivat edunvalvontaa harkittaessa arvioida siitä aiheutuvat kustannukset kohtuullisella varmuudella myös etukäteen.

Työryhmän esitystä tarkastellaan jäljempänä työryhmän esityksen ”3 Työryhmän esitys edunvalvojan palkkiosta” -mukaisessa järjestyksessä.

 

3.1           Tehtävän laatu ja laajuus

 

Edunvalvojan työmäärää ja vastuuta arvioidessa on oikeana lähtökohtana päämiehen tulot ja varallisuuden määrä.  Erilliskorvausten määrää harkittaessa on esityksessä ehkä liiankin yksityiskohtaisesti päädytty euromääräisiin lisiin vaikka tältä osin voisi harkita myös aiheutuneen lisätyön määrän mukaisia lisämaksuja. Ehdotus on kuitenkin ymmärrettävä, koska palkkioasetusta sovelletaan määrällisesti eniten yleisessä edunvalvonnassa, jolloin yksinkertaista rakennetta ja yksiselitteisyyttä voidaan pitää perusteltuna ratkaisuna.

3.2           Kohtuullinen korvaus suhteessa edunvalvojan työmäärään ja ajankäyttöön

 

Edunvalvontaa hoitaa sekä oikeusaputoimistoissa että yksityisellä puolella käytännössä useampi työntekijä määrätyn edunvalvojan lisäksi. Suuri osa edunvalvojan työstä on erilaisia ns. rutiineja, jolloin niihin kulunutta työaikaa on vaikea erotella muusta hallintotyöstä. Esimerkiksi usean päämiehen laskut maksetaan samanaikaisesti, eli samalla verkkopankin käytöllä maksetaan eri tileiltä meneviä maksuja, jolloin tuntiveloitus olisi käytännössä varsin hankalaa jakaa eri päämiehille. Ongelmia tulisi myös siitä, että eri työtehtävät tulisi hinnoitella eri tavoin tehtävien vaativuuden mukaisesti.

Asianajajaliitto pitää perusteltuna työryhmän ratkaisua, jonka mukaan tehtävän laajuutta ei huomioida palkkion perusmaksussa vaan se tulee huomioitavaksi palkkion lisämaksuissa.

 

3.3           Kohtuullinen korvaus suhteessa päämiehen varoihin

 

Edunvalvonnan tulee olla kustannukseltaan kohtuullinen päämiehen varoihin verrattuna.  Edunvalvojan palkkio määritellään samalla perusteella sekä yksityiselle edunvalvojalle että yleiselle edunvalvojalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityisen edunvalvojan tulee itse harkita, voiko hän toimia asetuksen mukaisella palkkiolla edunvalvojana ja mikäli palkkio ei vastaa edunvalvojan työmäärää ja vastuuta, tulee edunvalvojan pyytää vapautusta tehtävästä. Yleisen edunvalvojan kannalta ratkaisua ei voida tehdä samalla perusteella, vaan edunvalvonnan tarjoaminen kaikille on yhteiskunnan tehtävä. Yleinen edunvalvoja ei itse kärsi menetystä siitä, että yksittäinen edunvalvonta tuottaa tappiota palvelun tuottajalle. Yksityinen edunvalvoja voi harkintansa mukaan tehdä jossain määrin myös kannattamatonta työtä, mutta suuressa määrin näin ei voi toimia.

Päämiehen varoina tulee ottaa huomioon sekä päämiehen tulot että omaisuus.  Esityksen mukainen rakenne ja palkkion lisämaksun peruste 2 % omaisuuden määrästä on selkeä lähtökohta.

Palkkiorajoitin tulee myös säilyttää, koska palkkio saattaisi muodostua muutoin kohtuuttomaksi silloin, kun päämiehellä on huomattava varallisuus, vaikkei sen hoitaminen vaatisi edunvalvojalta juurikaan toimenpiteitä.

 

3.3           Tulon käsite

 

Tulon käsite on mietinnössä käsitelty selkeästi, eikä siitä syntyne käytännössä ongelmia.

Vuokratulon ”netottaminen” voi käytännössä aiheuttaa ongelmia, koska vastaavat menot on yleensä kirjanpidossa käsitelty yhdellä tilillä ”yhtiövastikkeet” ja nettotulon laskeminen edellyttää erillistä lisälaskelmaa. Voidaan myös perustellusti kysyä, miksi esimerkiksi vuokralaisen käytössä olleen jääkaapin uusimisen tulisi vähentää edunvalvojan palkkiota tulonhankkimismenona, kun tällainen toimenpide lähinnä lisää edunvalvojan työtä.

Laskennallisen metsätulon osalta mietinnössä on päädytty selkeään ratkaisuun. Metsäomaisuus otetaan kuitenkin varallisuutena huomioon lisäpalkkiota laskettaessa ja laskennallisen metsätulon ottaminen huomioon johtaisi saman varallisuuden laskemiseen kahteen kertaan palkkiota korottavaksi varallisuudeksi.

3.3.2        Varojen käsittely

 

Omassa käytössä olevan asunnon käsite on tuottanut ongelmia silloin, kun päämies on hoitokodissa ja asunto tyhjänä. Työryhmän käsitys on vallitsevan tulkinnan mukainen.

 

3.4           Palkkion rakenne ja palkkioperusteiden yksinkertaistaminen

 

Palkkion rakenne on nykyään ja työryhmän esityksenkin perusteella sellainen, ettei sen perusteella ole ilman perusteellisempaa tutustumista kovinkaan helppoa arvioida edunvalvonnan aiheuttamia kustannuksia etukäteen. Tämä on selkeä ongelma, mutta palkkion perustuessa asetukseen ja palkkion ollessa myös holhousviranomaisen tilintarkastuksen kohteena, edunvalvonnan palkkiota ei pidetä suurena riskinä haettaessa omaista edunvalvontaan.

Asianajajaliitto esittää, että etukäteistä palkkion määrän arviointia helpottamaan laaditaan esimerkiksi maistraattien www-sivustolle ohjeet palkkion arvioimiseksi muutaman perustiedon perusteella, ts. laskin, johon vuositulot ja varallisuuden määrä syöttämällä saadaan vuosipalkkion määrä. Nykyinen laskin on toimiva, mutta kansalaiselle liian sekava erilaisine apulaskelmineen. Tällaisessa laskimessa olisi toki se vaara, että tarkempi holhoustiliin perustuva palkkiolaskuri antaa jälkikäteen eri lopputuloksen.

 

3.5           Palkkion suuruudesta

 

Asianajajaliitto pitää kertaluonteisten ja omaisuuteen sidottujen maksujen korottamista perusteltuna.

 

3.6           Perusmaksu

 

3.6.1        Perusmaksuun sisältyvät tehtävät

 

Tilinteon lisämaksu on ollut varsin alhainen. Lisämaksun periminen tilinteosta on ollut vaikeasti perusteltavissa, koska edunvalvojan tulee lakiin perustuen tehdä tili.  Lisämaksu voidaan tältä osin poistaa sillä perusteella, että tilinpidon laajuus ja työmäärä tulee otetuksi huomioon myös tulojen ja varallisuuden määrän kautta.
Perusmaksun sisältävät tehtävät on mietinnössä esitetty selkeästi.

Perusmaksun korotus on perusteltua.

 

3.6.2        Alennettu perusmaksu

 

Perusmaksu käsittää vuosittaisen tilinpidon ja vuositilin laatimisen sekä päämiehen maksujen maksamisen ja talouden hoidon. Yksityisen edunvalvojan kannalta ehdotettu perusmaksu 440 euroa vuodessa on niin alhainen, ettei sitä tulisi ehdotetuilla perusteillakaan alentaa. Jos palkkiota verrataan oikeusavun tämänhetkiseen tuntihintaan, saisi 440 eurolla 4,4 tuntia palvelua vuodessa, keskimäärin siis 20 minuuttia kuukaudessa.

Edunvalvonta on usein päämiehen kannalta välttämätön kustannus. Tämän vuoksi perusmaksun alentamisen vaihtoehtona tulisi olla palkkion maksaminen yksityiselle edunvalvojalle toimeentulotuen kautta eikä perusmaksun alentaminen niin alhaiseksi, ettei yksityinen palveluntuottaja voi palvelua kustannussyistä tarjota.

 

3.7           Lisämaksut

 

3.7.1        Edunvalvonnan aloittaminen

 

Edunvalvonnan aloittaminen on työvaiheena erityisen tärkeä ja ammattitaitoa edellyttävä vaihe. Tämä työvaihe lankeaa lähes kokonaisuudessaan edunvalvojan itsensä tehtäväksi ja vasta aloituksen jälkeen voidaan työ organisoida ja jakaa kustannustehokkaasti eri työntekijöille.

Lisämaksun suuruudeksi ehdotetaan 200 euroa. Maksu olisi samansuuruinen riippumatta selvityksen laajuudesta tai päämiehen omaisuudesta ja varoista.

Asianajajaliitto pitää kiinteähintaista lisämaksua riittämättömänä. Kiinteähintaisen lisämaksun vaihtoehtona tulisi olla todelliseen työmäärään perustuva lisämaksu. Nykyisin sitä voidaan periä erityistä ammattitaitoa ja lisätyötä koskevalla perusteella. 

Lisämaksun kiinteän maksun lisäksi tulisi olla erityistä ammattitaitoa ja työtä edellyttävän edunvalvonnan aloittamisen oikeuttavan työmäärän mukainen lisämaksu, jonka perusteena voisi olla oikeusavun mukainen  tuntihinta. Tälle voisi asettaa myös määrällisen rajan esimerkiksi siten, ettei aloittamisesta tuleva lisämaksu voi olla yli 25 % vuosipalkkiosta.

 

3.7.2        Toimenpiteet, jotka edellyttävät holhousviranomaisen lupaa tai ovat vaativuudeltaan niitä vastaavia

 

Työryhmä esittää 80 euron lisämaksun korottamista 200 euroon. Tämä on perusteltua. Tälläkin hetkellä holhousviranomaisen perimä maksu on paljon suurempi kuin edunvalvojan saama lisäkorvaus.

Edunvalvojan asianajotyöhön rinnastuvat toimet, kuten avustaminen omaisuuden osituksessa, perinnönjaossa tai erottelussa, ovat selkeästi sellaisia tehtäviä, joissa lisämaksu on perusteltu.

Lisämaksut ovat myös määrältään riittäviä silloin, kun edunvalvojan tehtävät eivät ole käsittäneet varsinaista asianajoa kaikkine selvitystöineen. Tällöin lisämaksu tulee määrätä lisätyön laajuus ja laatu huomioon ottaen ja esimerkiksi edunvalvojana toimineelle asianajajalle on perusteltua hyväksyä asianajajan vastaavasta työstä perimän asianajopalkkion mukainen lisämaksu.

Käytännössä edunvalvojat antavat vaativia tehtäviä toimeksiantoina asianajajille. Tällöin kustannukset yleensä hyväksytään päämiehen kuluina. Jos edunvalvoja on itse asianajaja ja voi näin itse valvoa parhaalla tavalla päämiehen etua, on perusteltua, että asianajaja edunvalvojana saa saman palkkion.

 

Asianajajaliitto tähdentää, että myös edunvalvonnassa ratkaisutoiminnan tulee olla uskottavaa ja riippumatonta siten, että edustaminen ja puhevallan käyttäminen tarvittaessa erotetaan päämiehen asian ajamisesta. Asianajajan hoitaessa toimeksiannon edunvalvojan tehtävänä on käydä päämiehen puolesta neuvottelut, päättää esitettävät vaatimukset ja niiden määrät sekä mm. se, haetaanko ositusratkaisuun tms. muutosta. Näin ollen on aina harkittava, voiko edunvalvoja ja toimeksiantoa hoitava olla sama henkilö.^[1]

 

3.7.3        Omaisuuden hoitaminen

 

Työryhmän esittämä 2 % suuruinen lisämaksu omaisuuden hoitamisesta on perusteltu ja noudattaa nykyistä oikeusministeriön palkkio-ohjetta. Myös palkkion rajoittaminen on perusteltua.

 

3.8           Palkkiorajoitin

 

Palkkiorajoitin on toiminut ja sitä voidaan edelleen pitää perusteltuna ratkaisuna. Tältä osin viitataan aiemmin lausuttuun siltä osin, että palkkiorajoitin on yksi niistä tekijöistä, jotka tekevät edunvalvonnan kustannusten arvioimisen etukäteen vaikeaksi.

3.9           Erityiskorvaus

 

Erityiskorvaus tulee aina arvioitavaksi erikseen. Sille ei voida antaa kiinteitä perusteita ja usein erityiskorvaukseen oikeuttavat toimet ovat myös sellaisia, jotka edunvalvoja voisi hankkia ostopalveluina, jolloin kustannukset olisivat päämiehen muita menoja.

3.10         Palkkio erityistehtävän hoitamisesta

 

Asianajajat toimivat usein edunvalvojan sijaisina ja käytännön mukaisesti saavat siitä normaalin palkkion. Työryhmä ei esitä muutosta nykyiselle käytännölle. Tämä kanta on perusteltu.

 

3.11         Kohtuullistaminen

      

Kohtuullistaminen on oikeuskäytäntömme mukaista ja myös edunvalvojan palkkiota tulee voida kohtuullistaa. On hyvä, että työryhmä korostaa hyvän hallintotavan edellyttämää kuulemista eli että edunvalvojaa on kuultava palkkion määrästä ennen tiliin tehtävää huomautusta.

 

3.12         Muuta palkkioon liittyvää

 

Työryhmän esitys vajaan kuukauden laskemisesta täydeksi kuukaudeksi on selkeyttävä. 

 

Palkkiot eivät sisällä arvonlisäveroa. Tämä johtaa siihen, että yksityisen tarjoama edunvalvonta on asiakkaalle nykyisen arvonlisäveron verran kalliimpaa kuin yleinen edunvalvonta.

Asianajajaliitto esittää harkittavaksi arvonlisäverolain muutosta siten, että edunvalvonta olisi arvonlisäverosta vapaata.

 

Lopuksi

 

Asianajajaliitto pitää työryhmän mietintöä ja esitystä oikean suuntaisena ja kannatettavana. Edunvalvonnan merkityksen kasvaessa tulee edunvalvojan palkkioiden määrää seurata ja pyrkiä selkeyteen ja kohtuullisuuteen palkkion määräytymisperusteissa ja palkkion määrässä. Kohtuullisuutta tulee harkita sekä päämiehen että edunvalvojan kannalta.

 

 

Helsingissä elokuun 10. päivänä 2012

 

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Risto Sipilä

Suomen Asianajajaliiton varapuheenjohtaja, asianajaja

 

 

LAATI    

Asianajaja Tapani Norros, Asianajotoimisto Norros Oy, Helsinki

 

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmässä.

---

[1] Ks. Timo Ojala: Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset 2012, s. 243, jossa otsikon 12.4.4. Oikeudenkäyntiasiamies alla tarkastellaan tätä problematiikkaa.

Palaa otsikoihin