2009 tiedotteet ja lausunnot
Lausunto tuomioistuinharjoittelusta
Dnro 22/2009
Lausuntopyyntönne Dnro OM 22/31/2007, 7.5.2009
LAUSUNTO TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ ”TUOMIOISTUINHARJOITTELU”
Suomen Asianajajaliitto on saanut Oikeusministeriöltä 7.5.2009 päivätyn lausuntopyynnön liittyen Oikeusministeriön työryhmän mietintöön (Työryhmämietintö 2009:5) ”Tuomioistuinharjoittelu”.
Asianajajaliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu mietinnön johdosta seuraavaa.
1 Tuomioistuinharjoittelun yleinen yhtenäistäminen on paikallaan
Tuomioistuinharjoittelun sisältö on vaihdellut huomattavasti riippuen siitä, missä käräjäoikeudessa sen on suorittanut. Tämä on ollut ongelmallista useammasta syystä, joista merkittävimpiä ovat olleet notaarien eriarvoinen kohtelu (muun muassa siinä, millaisia juttuja notaari on saanut ratkaistavakseen) sekä sisäisen koulutuksen ja opastuksen tasoerot.
On selvää, että tuomioistuinharjoittelu on ainakin osin erilaista eri käräjäoikeuksissa. Tuomioistuinharjoittelun pitää tästä huolimatta antaa harjoittelijoille samanlainen valmius käsitellä oikeudellisia ongelmia ja yhtä kattava käsitys tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista.
Työryhmän mietinnössä esitetyt ehdotukset tuomioistuinharjoittelujärjestelmän yhtenäistämiseksi ovatkin tarpeellisia. Erityisen positiivisena Asianajajaliitto näkee ehdotuksen notaarin tehtävän muuttamisesta määräaikaiseksi viraksi, jolloin notaarin tietynlainen ”lainsuojattomuus” korjaantuu.
Myös mietinnössä esiintuotu tuomioistuinharjoittelun koulutuksellisuuden lisääminen harjoittelusuunnitelman mukaisesti etenevällä koulutuksella ja arvioinnilla on hyvä asia. Asianajajaliitto esittää kuitenkin huolensa siitä, että järjestelmällisen koulutuksellisuuden lisääminen jää toteutumatta käräjäoikeuksien resurssipulan vuoksi. Jos harjoittelun koulutuksellisuutta halutaan aidosti lisätä, tulee se ottaa huomioon käräjäoikeuksien resurssoinnissa.
2 Hakuprosessi kaipaa selkiyttämistä
Tuomioistuinharjoittelupaikkojen hakuprosessi on poikennut eri tuomioistuimissa. Hakija on joutunut selvittämään erikseen jokaisen käräjäoikeuden hakuajankohdan ja –tavan. Hakuprosessin yhtenäistäminen onkin niin ikään paikallaan.
Asianajajaliitto näkee ehdotetussa yhteishaussa kuitenkin joitakin ongelmakohtia, joihin toivotaan kiinnitettävän vielä huomiota.
Mahdollisuus hakea vuosittain ainoastaan kolmea tuomioistuinharjoittelupaikkaa on usealle hakijalle riittämätöntä. Moni on valmis muuttamaan harjoittelupaikan vuoksi eri paikkakunnalle, joten mahdollisuus jättää jonkinlainen avoin hakemus kaikkiin tai ainakin useampaan kuin kolmeen harjoittelupaikkaan olisi tarpeen tällaisille hakijoille.
Lisäksi se, että hakemus voisi koskea vain kolmea käräjäoikeutta kerrallaan, saattaisi Asianajajaliiton näkemyksen mukaan johtaa ongelmiin pienemmissä käräjäoikeuksissa. Suosituimmat, suurimpien kaupunkien käräjäoikeudet tulevat todennäköisesti säilyttämään asemansa ja saamaan useita sijoituksia hakijoiden etusijajärjestyksissä. Sen sijaan kaukaisemmat, pienemmät käräjäoikeudet eivät välttämättä saa tarpeeksi hakijoita kaikkien notaaripaikkojen täyttämiseksi.
Asianajajaliitto ehdottaa, että hakijalla on mahdollisuus nimetä hakemuksessaan enemmän kuin kolme käräjäoikeutta, joista hän hakee harjoittelupaikkaa. Hakijan laatima etusijajärjestys voitaisiin antaa tiedoksi hakemuksen kohteena oleville käräjäoikeuksille ja käräjäoikeuksien harkinnassa olisi, vaikuttaisiko järjestys hakemuksen käsittelyyn.
3 Notaarit tarvitsevat järjestelmällistä koulutusta
Yksi merkittävä ongelma nykyisessä tuomioistuinharjoittelussa on järjestelmällisen koulutuksen puute. Nuoret Lakimiehet ry:n vuonna 2007 jäsenistönsä keskuudessa toimittaman ”Suuren Auskultointikyselyn” tulokset olivat tältä osin hälyttäviä: notaarin kouluttamiseen osallistuivat pääosin vain vanhemmat notaarit ja kansliahenkilökunta. Vanhemman notaarin antama koulutus nuoremmille notaareille voi toisinaan olla riskialtista ja johtaa jopa väärien käytäntöjen syntymiseen.
Nuoret Lakimiehet ry:n kyselyn mukaan notaarit eivät saaneet välttämättä mitään perehdyttämistä istuntoasioissa ja käräjätuomarien osallistuminen notaarien koulutukseen oli muutenkin vaatimatonta.
Joissakin käräjäoikeuksissa notaarit saavat osallistua esimerkiksi yliopistojen tarjoamaan lakimiesten täydennyskoulutukseen muiden tuomarien ohella, mutta toisissa ei ole mahdollisuutta saada edes tällaista yleistä teoriaopetusta koko vuoden aikana.
Asianajajaliitto kannattaa notaareille suunnattua koulutuspakettia. Olennaista on, että koulutus tarjoaa notaarille mahdollisuuden käsitellä työssään kohtaamia juridisia kysymyksiä, joten koulutuksen tulee painottua prosessioikeuden alueelle ja lähestyä tilanteita käytännönläheisesti. Yleistä luennointia eri oikeudenaloista ei tarvita, vaan kouluttajan on annettava notaarille työkaluja tuomioistuinharjoittelua varten.
Tutortuomareita on jo käytössä useissa käräjäoikeuksissa. Kokemukset tutortuomareista ovat Asianajajaliiton käsityksen mukaan olleet lähes yksinomaan positiivisia. Työryhmän ehdotus on tältäkin osin kannatettava.
Asianajajaliitto korostaa, että tutortuomarijärjestelmän toimivuus on voimakkaasti riippuvainen tutortuomarin henkilökohtaisesta motivaatiosta, joten heidän valintaansa ja kouluttamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Tutortuomarin työtehtävien määrässä pitää ottaa huomioon toimiminen tutorina, jotta tutorointi ei hautaudu tuomarintehtävien alle.
Joissakin käräjäoikeuksissa on ansiokkaasti laadittu notaarin opas, jota täydennetään jatkuvasti uusilla ohjeilla ja josta notaari löytää vastauksen tavallisimpiin ongelmatilanteisiin. Asianajajaliitto katsoo, että tällainen asianmukaisesti päivitetty Notaarin Opas pitäisi olla käytössä kaikissa käräjäoikeuksissa.
4 Notaarin palkan tulee olla asianmukaisella tasolla
Notaarien palkkaus kaipaa korjaamista. Vaikka palkka ei ole todennäköisesti kenellekään ainoa syy hakeutua harjoittelemaan tuomioistuimeen, voi nykyinen T5-palkkaluokka toimia jopa esteenä joillekin mahdollisille hakijoille. Tuomioistuinharjoittelua harkitsee myös moni ammatissa jo jonkin aikaa toiminut, joille alle 2.000 euron määräinen palkka on tosiasiallisesti este hakeutua notaariksi.
Työryhmän ehdotus palkkaluokan nostosta T7-luokkaan on kannatettava.
Asianajajaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että Suomen Lakimiesliiton palkkasuositus vastavalmistuneelle oikeustieteen maisterille on 3.650 euroa (vuodelle 2009). Asianajajaliitto tiedostaa, että notaarin palkkaukseen vaikuttaa harjoittelun koulutusfunktio ja varatuomarin arvonimen asema ammatillisena jatkotutkintona. Palkkaukseen liittyvät epäkohdat ovat kuitenkin todellisia eikä näitä sovi sivuuttaa. Ehdotus on joka tapauksessa parannus entiseen.
5 Tuomioistuinharjoittelua ei tule jakaa kahteen tuomioistuimeen
Asianajajaliitto on eri mieltä työryhmän mietintöön sisältyvästä ehdotuksesta jakaa tuomioistuinharjoittelu suoritettavaksi kahdessa eri tuomioistuimessa. Tältä osin Asianajajaliitto yhtyy eriävänä mielipiteenä esitettyyn näkemykseen siitä, että tuomioistuinharjoittelu pitää keskittää pelkästään käräjäoikeuksiin.
a) Tuomioistuinharjoittelu on jatkokoulutusta
Asianajajaliitto näkee tuomioistuinharjoittelun ensisijaisesti jatko- ja täydennyskoulutuksena oikeustieteen kandidaatin tai - maisterin tutkinnon suorittaneille. Vasta toissijaisesti on kyseessä osaavan ja tasokkaan henkilökunnan kouluttamisesta tuomioistuinlaitoksen tarpeisiin. Missään nimessä tuomioistuinharjoittelussa ei tule olla kyse edullisesta työvoimasta purkamaan tuomioistuimien jutturuuhkia.
Asianajajaliitto toivoo, että käräjätuomareiksi nimitetään monipuolisia juridiikan ammattilaisia ja että nimitettyjen joukossa on myös nuoria, lahjakkaita juristeja. Asianajajaliitto kuitenkin katsoo, että tuomioistuinharjoittelun jakaminen kahteen eri tuomioistuimeen ei tee tuomarinurasta sillä tavalla houkuttelevampaa, että nuoret juristit hakeutuisivat sen perusteella tuomioistuinuralle. Tällainen jako voi päinvastoin estää notaaria muodostamasta realistista käsitystä tuomarin todellisesta työnkuvasta.
Onnistunut tuomioistuinharjoittelu saa monet varatuomarit hakeutumaan tuomarinuralle. Tämä ei kuitenkaan voi olla tuomioistuinharjoittelun ainoa tavoite. Asianajajaliitto katsoo, että harjoitteleminen tuomioistuimessa opettaa parhaimmillaan lakimiehelle käytännössä, mitä oikeudellinen argumentointi suullisesti ja kirjallisesti on. Seuraamalla kokeneen käräjätuomarin työskentelyä ja saamalla itse vastuuta ratkaisujen tekemisestä notaari oppii perustelemaan kantansa oikeudellisesti kestävällä tavalla. Tästä taidosta on Asianajajaliiton näkemyksen mukaan olennaista hyötyä jokaisessa lakimiesammatissa.
Mikäli harjoittelu jaettaisiin kahteen puolen vuoden mittaiseen jaksoon, ei notaarilla olisi mahdollisuutta kummassakaan tuomioistuimessa syventyä ratkaisujen syntymiseen. Jo pelkästään kahden erilaisen prosessitavan oppiminen, saati tuomioistuinten poikkeavien käytäntöjen hallitseminen veisivät notaarilta mahdollisuuden juridisen ajattelun kehittymiseen.
Sinänsä Asianajajaliitto ei kiistä, etteikö tällainen kahdessa eri tuomioistuimessa suoritettava harjoittelu tarjoaisi notaarille mahdollisuutta monipuoliseen työkokemukseen. Asianajajaliitto kuitenkin katsoo, että tuomioistuinharjoittelun pitää kehittää notaarin juridisia taitoja, eikä tarjota ainoastaan koulutusta tuomioistuinlaitoksen eri osien toiminnasta.
Notaarivuoden lopulla, juridisen ajattelun kehittyessä syntyy usealle harjoittelijalle ajatus tuomarinuralle pyrkimisestä. Tuomioistuinlaitoksella pitää olla tarjota asianmukaisia työtehtäviä tällaisille varatuomareille.
b) Ratkaisuvalta ja siihen liittyvä vastuu ovat olennainen osa harjoittelua
Tuomioistuinharjoittelun merkittävintä antia on itsenäinen ratkaisuvalta. Nuoret Lakimiehet ry:n ”Suuren auskultointikyselyn” mukaan harjoittelijat kaipasivat tuomioistuinharjoittelulta nimenomaan ratkaisukokemusta. Rutiininomaisia työtehtäviä, kuten summaaristen asioiden käsittelyä, toivottiin vähemmän. Kaikenkaikkiaan mahdollisuus saada vastuuta koettiin tärkeäksi.
Mietintöön sisältyvät suunnitelmat notaarien ratkaisuvallan aikaistamisesta edistävät näitä tavoitteita. Kiinteistöasioiden siirtyminen pois käräjäoikeuksista vähentää rutiininomaisia työtehtäviä, mutta on toivottavaa, että täten vapautuvaa työaikaa ei täytetä muilla vastaavantyyppisillä tehtävillä.
Työryhmämietinnön mukaisesti hovi- tai hallinto-oikeudessa harjoitteleva notaari ei voisi tehdä omia ratkaisuja ratkaisuvallan puuttumisen vuoksi. Tämä on osaltaan omiaan tekemään tällaisten notaarien harjoitteluvuodesta juridisesti selkeästi köyhemmän ja hakijan kannalta vähemmän kiinnostavan vaihtoehdon, kuin kokonaan käräjäoikeudessa suoritettava tuomioistuinharjoittelu.
c) Harjoittelu käräjäoikeudessa voi olla juridisesti vaativaa
Työryhmä perustelee harjoittelun puolittaista suorittamista hovioikeudessa muun muassa sillä, että tällöin notaari voisi osallistua juridisesti monimutkaisempien ongelmien ratkomiseen. Asianajajaliitto pitää tätä näkemystä erikoisena. Mahdollisuus osallistua yhden oikeudenkäynnin eri vaiheisiin on kuuden kuukauden mittaisen ajanjakson aikana valitettavan epätodennäköistä: notaari ei välttämättä ehtisi kummassakaan tuomioistuimessa seurata yhtään juttua alusta loppuun, jolloin mietinnössä esitetty mahdollisuus perehtyä juttuun sen eri vaiheissa jäisi toteutumatta.
Hovioikeuteen tulevat jutut ovat pääasiassa käyneet jo läpi käräjäoikeuskäsittelyn. Asianajajaliitto katsoo, että notaareilla on mahdollisuus jo käräjäoikeudessa osallistua sellaisten juridisesti mielenkiintoisempien oikeusjuttujen käsittelyyn, joihin mietinnössä viitataan. Pelkkä oikeusasteen nousu ei sinällään tee käsittelystä juridisesti vaativampaa tai notaarin kannalta opetustilanteesta syventävämpää.
Sen sijaan Asianajajaliitto ehdottaa, että käräjäoikeudessa suoritettavaan harjoitteluun lisätään uutena elementtinä notaarin toimiminen käräjätuomarin työparina muutamassa laajassa oikeusjutussa. Tämä tarkoittaisi, että notaari toimisi käräjätuomarin avustajana asian valmisteluvaiheesta alkaen esimerkiksi hankkimalla taustatietoa ja kirjallisuutta oikeudenkäynnin kohteena olevista asioista sekä laatimalla muistioita ja yhteenvetoa sisäiseen käyttöön. Suullisessa käsittelyssä notaari voisi toimia pöytäkirjan pitäjänä ja laatia käräjätuomarin ohjauksessa kirjallisen yhteenvedon ja tuomion.
Avustaminen olisi parasta toteuttaa yhteistyössä tutortuomarin kanssa tämän hoidossa oleviin juttuihin liittyen. Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että jokainen notaari saisi avustaa ainakin yhdessä siviili- ja yhdessä rikosjutussa harjoitteluvuotensa aikana. Koska tällainen avustaminen ei edellytä notaarilta ratkaisuvaltaa, voi hän aloittaa yhteistyön tuomarin kanssa mahdollisimman nopeasti harjoitteluvuoden alettua.
Helsingissä kesäkuun 24. päivänä 2009
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATIJAT
Miia Hirvonen, asianajaja, varatuomari, Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Welin Oy
Teemu Ruikka, asianajaja, varatuomari, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy
Salla Suominen, asianajaja, varatuomari, Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan tavallisesti oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on kuitenkin aiheen erityislaadun vuoksi valmisteltu Asianajajaliiton nuorten toimikunnassa.
