Lausunto syyttäjälaitoksen hallintoa koskevista säädöksistä

Dnro 15/2009

Lausuntopyyntönne OM 2/66/2007, 26.3.2009

SYYTTÄJÄLAITOKSEN HALLINTOA KOSKEVAT SÄÄDÖKSET

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto kunnioittavasti esittää seuraavan.

 

Syyttäjiä koskevan lainsäädännön selkeyttäminen ja uudistaminen on varmastikin aiheellista. Kiinnitämme tässä lausunnossa huomioita joihinkin säädösluonnosten yksityiskohtiin.

 

Laki syyttäjälaitoksesta

 

Syyttäjälaitoksen tehtävä, 3 §, syyttäjän tehtävät 5 § ja valtakunnansyyttäjänviraston tehtävät 8 §

 

Syyttäjälaitoksen tehtävä on kirjoitettu lakiin liian suppeasti. Nyt yksittäisen syyttäjän tehtävä on kirjoitettu laveammin ja vertaamalla 3 ja 5 §:iä havaitaan, ettei missään ole säädetty vastuusta siitä, että rikosvastuu yleisesti toteutuisi maassa, eli siitä, että oikeat asiat päätyvät riittävässä määrin yksittäisen – asiantuntevan ja tarvittaessa riittävän kokeneen – syyttäjän harkittavaksi ja ratkaistavaksi.

 

Kun vertaa 3 ja 8 §:ää jää pohtimaan miten jakaantuvat syyttäjälaitoksen ja valtakunnansyyttäjänviraston tehtävät ja miten tehtävämäärittely tulisi näihin ko. asioita määrittäviin pykäliin jakaa.

 

Vertailun vuoksi voi mainita, että Suomen Asianajajaliiton tehtävä on määritelty seuraavasti:

 

2 §. Liiton tarkoituksena on:

1) jäsentensä vastuuntunnon ja ammattitaidon ylläpitäminen ja kohottaminen sekä asianajotoiminnan kehittäminen maassa muutoinkin niin, että liiton jäsenet muodostavat hyvää oikeudenhoitoa palvelevan, yleistä luottamusta ja arvonantoa osakseen saavan asianajajakunnan;

2) asianajajien ammatillisen yhteenkuuluvaisuuden ja heidän yhteisten ammattietujensa edistäminen ja

3) asianajajien toiminnan valvominen.

Liitto pyrkii myös seuraamaan oikeuskehitystä maassa sekä lausuntoja antamalla ja aloitteita tekemällä tarjoamaan kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi.

 

Käsityksemme mukaan syyttäjälaitosta koskevaan lakiin voisi joko syyttäjälaitoksen tai valtakunnansyyttäjänviraston tehtäväksi kirjata jotain samantyyppistä kuin asianajajista on säädetty sääntöjemme 2 §:n 1 momentin kohdassa 1) ja 2 momentissa.

 

Kiinnitämme huomiota siihen, että 5 §:ssä säädettäessä syyttäjän tehtäviä ei erikseen mainita asianomistajan yksityisoikeudellisten vaatimusten ajamisesta. Pykälän mukaan muista tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella, mutta asianomistajan vaatimusten ajaminen ei perustu asetukseen, vaan lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL 3:9). Nyt ko. velvollisuudesta on maininta 26 §:ssä, mutta parempi paikka olisi syyttäjän tehtäviä koskevassa pykälässä.

 

Syyttäjän tehtävissä ei ole myöskään mainintaa toimimisesta esitutkinnassa tutkinnanjohtajana siten kun siitä (esitutkinta)laissa säädetään. Tulevassa esitutkintalaissa saatetaan asia määrittää uudella tavalla, ja tutkinnanjohtajaksi ryhtyminen saattaa tulla osin harkinnanvaraiseksi tehtäväksi. Tämäkin tehtävä olisi syytä noteerata syyttäjiä koskevassa laissa.

 

Virkanimike, 4 §

 

Ehdotettu nimike ”aluesyyttäjä” ei kuulosta hyvältä. Valtakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjä ovat selkeitä ja ilmaisevat jotain ko. virkamiesten tehtävistä. Sen sijaan ”aluesyyttäjä” termi ei kerro mitään siitä millaisella alueella syyttäjä toimii. Toimivallaksi aluesyyttäjälle määritellään koko valtakunnan alue. Onko siis alueesta  puhuttaessa kyseessä maantieteellinen alue vai ehkä muutoin määrittyvä alue? Paremmalta kuulostaisi nimike paikallissyyttäjä tai ehkä käräjäsyyttäjä.

 

Laki syyttäjälaitoksesta 17 §

 

Pykälässä on viittausvirhe, ilmeisesti tarkoitetaan 8 §:ää.

 

Esteellisyys, 17 §

 

Esteellisyyssäännökset esitetään muutettavaksi siten, että perustaksi ei tulisi enää hallintolaki vaan tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset. Tältä osin perustelut eivät kerro sitä mikä olisi (tavoiteltu) lopputulos: vähenisivätkö vai lisääntyisivätkö esteellisyystilanteet? Mikä käytännössä muuttuisi? Hallituksen esitystä voisi tältä osin syventää työryhmämietinnön ehdotuksesta.

 

Nykyisin tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä ei tee syyteharkintaa eikä aja syytettä tuomioistuimessa. Kysymys kuuluu pitäisikö tämä asia noteerata tässä yhteydessä. Suomen Asianajajaliiton kannalta ei nähdä mitenkään itsestään selvänä, etteikö tutkintaa johtanut syyttäjä voisi periaatteessa toimia syyttäjänä (tai yhtenä syyttäjistä) myös jutussa, jossa hän on vastannut esitutkinnasta. Näin lienee tilanne esim. Ruotsissa, jossa syyttäjät yleisesti johtavat esitutkintaa.

 

Jos taas tarkoitus on, että tutkinnanjohtajasyyttäjä olisi esteellinen varsinaiseksi syyttäjäksi, olisi asia hyvä esittää säädettäväksi lain tasolla ja saattaa asia sitä kautta eduskunnan harkittavaksi.

 

Virkasyytteen oikeuspaikka, 27 §

 

Termi ”virkavirhe” ei kuulosta aivan oikealta tässä yhteydessä. Parempi olisi toistaa 2 momentissa jo 1 momentissa esiintyvä sana virkarikos.

 

Valtioneuvoston asetus syyttäjälaitoksesta

 

3 § Tutkinnanjohtajan määrääminen

 

Pykälässä tulisi ottaa huomioon se, että jatkossa saattaa esitutkintalain mukaan syyttäjällä olla harkintavaltaa sen suhteen ottaako hän johdettavakseen tietyn jutun esitutkinnan. Jos tällainen harkintavalta tulee voimaan, tulisi vastaavasti syyttäjiä koskevissa säädöksissä olla selkeä linja siitä, miten määrittyy se syyttäjä, joka harkintavaltaa käyttää.

 

10 § Johtavan aluesyyttäjän tehtävät

 

Valtakunnansyyttäjän vastaavat tehtävät on säädetty laissa. Aluesyyttäjänviraston osalta säädökset jäisivät asetustasolle. Vaikuttaa epäloogiselta.

 

14 § Erikois- ja avainsyyttäjäntehtävät

 

Tehtävämääräys voitaisiin antaa vain johtavan aluesyyttäjän esityksestä. Olisiko kuitenkin parempi, että tältä osin valtakunnansyyttäjänvirasto voisi toimia myös vastoin johtavan aluesyyttäjän näkemystä? Avainsyyttäjillä on valtakunnallinen tehtävä ja merkitys, joten voisi olla perusteltua, että avainsyyttäjäverkosto ylläpidettäisiin valtakunnallisesti ilman, että johtava aluesyyttäjä voisi halutessaan ottaa kaikkien syyttäjiensä työpanoksen vain oman viraston käyttöön.

7 ja 17 § Nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen.

 

Tältä osin pidämme perusteltuna valtionsyyttäjä Olavi Lipun eriävää kantaa jonka mukaan jatkossakin yli vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen antaisi määräyksen sama taho kuin joka päättää virkaan nimittämisestä.

 

 

Helsingissä 15. toukokuuta 2009

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Riitta Leppiniemi

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

LAATIJA

Markku Fredman, asianajaja, Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin