2009 tiedotteet ja lausunnot
Lausunto surmansa saaneen läheisten korvaussuojasta
Dnro 29/2009
Lausuntopyyntönne OM 2/41/2009, 17.6.2009
SURMANSA SAANEEN LÄHEISTEN KORVAUSSUOJA -SELVITYS
(Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2009:14)
Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa oikeusministeriölle Surmansa saaneen läheisten korvaussuoja -arviomuistiosta. Uuden rikosvahinkolain (120/2005; voim. 1.1.2006) säätämisen yhteydessä surmansa saaneiden läheisiltä poistettiin oikeus saada valtiokonttorilta korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaisesta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Samalla eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että uuden lain vaikutuksia seurattaessa arvioidaan tarvetta palauttaa oikeustila tältä osin ennalleen.
Lakiuudistuksen yhteydessä lisättiin vahingonkorvauslakiin uusi 5 luvun 4b §, jossa henkirikoksen vuoksi surmansa saaneiden läheisille annettiin oikeus korvaukseen myös kuolemantapauksen aiheuttamasta henkilövahingosta johtuvista tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä. Näistä kuluista oli uuden rikosvahinkolain perusteella haettavissa korvausta myös valtiokonttorilta.
Muutos, jossa korvauksen kohteena ovat yksinomaan rikoksesta johtuneet aineelliset vahingot, on ollut surmansa saaneiden läheisten oikeusaseman kannalta periaatteellisesti hyvin merkittävä. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että se on ollut yksiselitteinen heikennys heidän oikeussuojaansa.
Mietinnössä on arvioitu yleisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n soveltamiskäytäntöä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuiden ja suppeahkon alioikeusotannan perusteella. Asianajajaliitto katsoo mietinnössä todetuin tavoin, että lainkohdan soveltamiskäytäntö on kehittynyt riittävän yhtenäiseksi ja ennakoitavaksi. Vakiintuneita korvausvastuun edellytyksiä ja korvauspiirin rajauksia on myös pidettävä perusteltuina. Asianajajaliitto katsoo, ettei lainkohdan nykyiseen sisältöön ole oikeuspoliittista tarvetta puuttua.
Jo suppeahkon aineiston perusteella selvityksessä ilmenee, että uuden vahingonkorvauslain 5 luvun 4b §:n soveltaminen on jäänyt vähäiseksi. Lainkohdan perusteella valtiokonttorista haettujen sairaanhoitokulujen ja ansionmenetysten määrät ovat olleet tasoltaan erittäin matalia.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4b § on perusteltu täydennys läheisen korvaussuojaan. Asianajajaliitto katsoo kuitenkin mietinnöstä poiketen, ettei lainkohdan vähäiseksi jäänyt merkitys johdu siitä, että oikeudenkäyntiavustajat tuntisivat sen heikosti. Pelkästään arviomuistion yhteydessä tehty selvitys osoittaa, että psykiatrinen hoito ei tosiasiallisesti edes ole henkirikoksen uhrien läheisten ensisijainen selviytymiskeino. Lisäksi hoidon kustannukset ovat julkisen terveydenhuollon piirissä varsin kohtuulliset.
Keskeisenä käytännön ongelmana Asianajajaliitto näkee myös sen, että yleensäkin terapiakustannukset toteutuvat selvästi jälkikäteen suhteessa rikosasian alioikeuskäsittelyyn, koska henkirikokset tulevat pääsääntöisesti vangitun asioina käsiteltäviksi nopeasti. Näiden mahdollisten kustannusten periminen toisessa oikeudenkäynnissä voi asianomistajalle aiheutuvien uusien oikeudenkäyntikulujen vuoksi olla epätarkoituksenmukaista.
Mietintö ei sisällä selvitystä henkirikoksen tekijöiden taloudellisesta tilanteesta. Kokemusperäisen tiedon perusteella vastaajat ovat pääsääntöisesti varattomia. Käytännössä valtaosa vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n perusteella tuomituista kärsimyskorvauksista jää perimättä.
Mietinnössä on otettu ansiokkaasti esille mahdollisuus saada Valtiokonttorilta korvausta etupainotteisesti psykiatrisen terapian kustannuksista maksusitoumusjärjestelmän avulla. Joissain tilanteissa tämä olisi varmasti hyvin tarpeellista ja Suomen Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta tältä osin. Korvauksia tulisi kuitenkin olla mahdollista hakea myös tuomioistuimen tuomion jälkeiseltä ajalta ilman erillistä uutta oikeusprosessia. Myös perusvähennyksen rajoittamista koskeva ehdotus on hyvin punnittu.
Erityisen ongelmallisena on pidettävä sitä, että valtiokonttorin korvauskäytännössä lyhyehkön ajan ylittävää terapiaa ei pidetä enää korvattavana rikosvahinkolain nojalla. Psykiatria hoitoja ei käsityksemme mukaan tehdä turhaan.
Asianajajaliitto näkee ongelmalliseksi sen, että painopiste uudessa järjestelmässä on siirtynyt henkilövahinkojen korvaamiseen. Yleensä uhrin läheisen syväkään suru ja menetyksen tunne ei sellaisenaan johda lainkohdan tarkoittamaan henkilövahinkoon eikä sen selvittämisen edellyttämään psykiatriseen tautimääritykseen. Kun vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukainen korvausoikeus ei käytännössä myöskään enää toteudu, voidaan vuoden 2006 alusta lukien tapahtunutta lakimuutosta pitää uhrin läheisten näkökulmasta selkeänä heikennyksenä oikeusturvaan.
Edellä lausutun perusteella Suomen Asianajajaliitto katsoo, että kärsimyksestä myönnettävä valtiokonttorin korvaus tulisi palauttaa rikosvahinkolakiin.
Helsingissä 14. syyskuuta 2009
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
Antti Riihelä, asianajaja, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausuntoa on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.
