2009 tiedotteet ja lausunnot
Lausunto pikaluottolainsäädännön uudistamisesta
Dnro 40/2008
Lausuntopyyntönne OM 2/41/2007, OM038:00/2007, 12.11.2008
OIKEUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008/7 PIKALUOTTOIHIN LIITTYVÄN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISEKSI
Suomen Asianajajaliitto esittää lausuntopyynnön kohteena olevan mietinnön johdosta seuraavat huomautukset.
1 Lainsäädännön uudistamisen tarve
Pikaluotot ovat verrattain uusi luototusmuoto. Niihin on kuitenkin liittynyt monenlaisia oikeudellisia ongelmia, joiden ratkaisemiseen ja ennalta ehkäisyyn voimassa olevat säännökset eivät selvästikään riitä.
Asianajajat voivat joutua tekemisiin pikaluottojen kanssa monella eri tavalla riippuen siitä mitä päämiestahoa asianajaja edustaa. Pikaluottoja koskevien ”pelisääntöjen” luominen lainsäädännön avulla on tarpeellista uuden, mutta nopeasti yleistyneen luototusmuodon osalta riippumatta siitä mistä näkökulmasta asianajaja asiaa arvioi.
2 Kuluttajansuojalain 7 lukuun ehdotettavat muutokset
Työryhmän ehdotukset koskevat kulutusluottoja yleisesti, vaikka syynä työryhmän asettamisen on ollut ns. pikavippeihin liittyneet lainsäädännölliset puutteet ja epäselvyydet.
Pikaluottojen myöntämiseen liittyy monia ongelmia. Eräs, jollei peräti suurin on se, että lainanhakija ei nykykäytännön mukaan saa riittävää ja selkeää käsitystä pikaluoton todellisista kustannuksista. Luotot sinällään ovat pieniä, mutta niiden luottokustannukset voivat olla moninkertaiset verrattuna perinteisimpänä pidettyihin kulutusluottoihin. Nykyisin voimassa olevan Kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten mukaan enintään kolmen kuukauden luottoihin ei sovelleta määräyksiä luotonantajan velvollisuudesta ilmoittaa lainanhakijalle todellista vuosikorkoa. Todennäköisesti juuri tästä syystä monet pikaluotot ovatkin kestoltaan enintään kolme kuukautta.
Suomen Asianajajaliitto kannattaa työryhmän ehdotusta siltä osin kuin se ehdottaa Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaa laajennettavaksi siten, että myös ns. pikaluotot eli 3 kuukautta tai sitä lyhyemmät luotot tulisivat lain soveltamisalan piiriin työryhmän ehdotuksessa esitettävällä tavalla. Julkisuudessa on esitetty kannanottoja, joissa ehdotetaan mm. tekstiviestivippien kieltämistä kokonaan niiden myöntämisessä ilmenneiden epäkohtien ja jopa väärinkäytösten johdosta. Suomen Asianajajaliitto ei usko, että ongelmat poistuisivat tällaiset lainat kokonaan kieltämällä. Seurauksena kiellosta voisivat olla entistä suuremmat ongelmat, joiden ratkaisemiseen ei olisi käytettävissä niihin soveltuvia säännöksiä.
Työryhmä on pohtinut mietinnössään lainanhakijan tunnistamiseen liittyviä ongelmia. Käytännössä on jo ilmennyt tapauksia, joissa laina on haettu ja saatu toisen henkilön nimellä. Tässä suhteessa riskiryhmään kuuluvat erityisesti tekstiviestillä haettavat lainat. Työryhmä kiinnittää tähän asiaan erityistä huomiota esittäen ns. vahvan tunnistamismenetelmän käyttämistä silloin kun henkilöllisyys todennetaan sähköisesti. Säännösehdotus koskee tältä osin muitakin kuin ns. pikavippejä. Vahva tunnistamiskeino parantaa lainanottajan ja ulkopuolisten, mahdollisten väärinkäytösten uhrien asemaa, vaikka ei sähköiseen tunnistamiseen liittyviä epävarmuustekijöitä täysin poistakaan. Vastaavanlaisia ongelmia liittyy muuhunkin sähköiseen asiointiin. Tämän vuoksi sähköisen tunnistamisen kehittämiseen on syyttä kiinnittää huomiota myös lainsäädännöllisin keinoin laajemminkin kuin tämän asian yhteydessä.
Suomen Asianajajaliitto pitää hyvänä sitä, että lainanhakijan tunnistaminen on otettu erityisen säätelyn kohteeksi.
Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että Kuluttajansuojalain 7 lukuun lisätään uusi säännös, jolla velvoitetaan luotonantaja säilyttämään määrätyn ajan tiedot, joiden perusteella luottoa hakeneen kuluttajan henkilöllisyys on todennettu. Työryhmä esittää lisäksi, että edellä mainitut tiedot pitää säilyttää luottosopimusta koskevan erimielisyyden ilmetessä, kunnes riita sovittu tai ratkaistu. Viimeksi mainitulla määräyksellä pyritään estämään tietojen hävittäminen.
Suomen Asianajajaliitolla ei ole huomauttamista edellä mainitun säännösehdotuksen johdosta.
Työryhmä ehdottaa aikarajoja kulutusluoton hakemiselle ja myöntämiselle. Aiheen aikarajojen pohtimiseen ovat antaneet internet- ja tekstiviestilainat. Useat ns. pikavippejä myöntävät luotonantajat ovat tarttuneet mahdollisuuteen myöntää lainaa vuorokaudenajasta riippumatta jopa siten, että laina on siirretty tilille saman tien. Tällainen lainananto ei ole sujunut ongelmitta. Työryhmä onkin esittänyt aikarajojen asettamista klo 23:n ja 7:n välillä haettaville ja myönnettäville kulutusluotoille. Työryhmä ehdottaa, että varat voitaisiin tällaisessa tapauksessa siirtää vasta kello 7:n jälkeen.
Työryhmän ehdotus ei ole tältä osin yksimielinen. Aikarajan asettamista on kritisoitu sen johdosta, että ehdotettu aikaraja koskisi kaikkia kulutusluottoja, mm. verkkopankkien myöntämiä luotoja.
Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että lainanhakemista ja myöntämistä koskevaa aikarajaehdotusta pohdittaisiin tarkemmin huomioiden eri lainanhakemistavat. Verkkopankissa asiointia ei ehkä ole tarpeen rajata tiettyyn kellonaikaan, sen sijaan aikarajat voisivat olla jopa ehdotettua tiukemmat tekstiviestivippien osalta. Voitaisiin jopa pohtia voisiko tekstiviestilainaa edes hakea kello 21 ja kello 7:n välisenä aikana. Tekstiviestillä haettavaan lainaan liittyy tämän viestintävälineen luonteesta johtuvia rajoituksia mm. sen suhteen miten lainan ehdot, todellinen vuosikorko ja muut vaaditut tiedot saatetaan lainanhakijan tietoon selkeällä tavalla ennen lainan myöntämistä. Myös olosuhteet, jossa lainaa haetaan tekstiviestillä kello 21:n jälkeen, saattavat olla sellaiset, että ne eivät ole omiaan suosimaan harkittua lainanhakemista.
3 Rikoslain 36 luvun 6 §:ään ehdotettavat muutokset
Suomen Asianajajaliitto pitää perusteltuna, että rikoslain kiskontaa koskevaa säännöstä täsmennetään siten, että sen soveltaminen kulutusluottoihin ja erityisesti ns. pikavippeihin tulisi nykyistä yksiselitteisemmin mahdolliseksi.
4 Korkolain 4 §:n muuttamista koskeva ehdotus
Työryhmä ehdottaa voimassa olevan korkolain 4 §:n täydentämistä kulutusluottojen osalta siten, että kulutusluotosta saataisiin periä tietyn ajanjakson jälkeen (ehdotus 180 päivää) enintään lakisääteinen viivästyskorko silloinkin, kun lainan juokseva korko ylittää lakisääteisen viivästyskoron määrän.
Suomen Asianajajaliitto suhtautuu varauksella työryhmän tekemään ehdotukseen kulutusluottojen viivästyskoron leikkaamisesta. Korkolaissa, velkajärjestelylaissa ja kuluttajansuojalaissa on kohtuullistaimista koskevia säännöksiä. Niihin voidaan vedota silloin, kun takaisinmaksua koskeva ehto osoittautuu lainanottajalle kohtuuttomaksi. Nyt ehdotettu leikkuri ei edellytä minkäänlaista maksukyvyn heikkenemistä vaan tulisi automaattisesti kaikkien myöhässä lainansa maksavien hyväksi. Tällaiselle viivästyskoron laskemiselle ei ole mitään perustetta. Ehdotus ei sitä paitsi käytännössä juurikaan koskisi ns. pikavippejä vaan esim. tavallisia luottokorttilaskuja. Viimeksi mainittujen osalta viivästyskoron leikkaamiselle korkolakia muuttamalla ei ole esitetty mitään perustetta.
Helsingissä 7. tammikuuta 2009
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
Ulla Kuosmanen, asianajaja, Asianajotoimisto Ulla Kuosmanen Ky
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu kuluttajansuojan ja markkinaoikeuden asiantuntijaryhmässä.
