2009 tiedotteet ja lausunnot
Lausunto meri- ja liitännäiskuljetuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta
Dnro 25/2009
Lausuntopyyntönne Dnro LVM 703/43/2008, 25.5.2009
UUSI MERI- JA LIITÄNNÄISKULJETUKSIA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS ”ROTTERDAM RULES”
Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta lausuntoa YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnassa UNCITRAL:issa valmistellusta kansainvälisestä yleissopimuksesta, joka käsittelee meri- ja sen liitännäiskuljetuksia koskevia kuljetussopimuksia ja joka kulkee yleisesti nimellä Rotterdamin sopimus (Rotterdam Rules).
Suomen Asianajajaliitto on antanut yksityiskohtaisen lausunnon sopimuksen valmistelun loppuvaiheessa. Valmistelun loppuvaiheissa ei sopimustekstiin tullut sellaisia, muutoksia joiden perusteella tulisi tarkistaa aikaisemmassa lausunnossa esitettyjä aineellisia näkökohtia. Viittaamme edelleen tuohon lausuntoon.
Yleissopimuksen hyväksyminen on osa sääntelyn harmonisointia, jolla on etunsa, mutta myös huomattavaa vastustusta. On todettava, että yhteispohjoismainen merilainsäädäntö, joka uudistettiin 1990-luvun puolivälissä, on sinänsä koettu tyydyttäväksi joitakin yksityiskohtia ehkä lukuun ottamatta. Harmonisoinnin laajuus ja sisältö ovat yleisiä lainsäädäntöpoliittisia kysymyksiä, joihin suhtautuminen riippuu lähinnä kuljetuspalvelujen tarjoajien ja käyttäjien asemasta suhteessa säännöksiin. Eri maiden kanta saattaa vaihdella sen mukaan, miten eri intressit ovat edustettuina. Muutokset aiheuttavat kustannuksia, mutta yhtenäisen sääntelyn odotetaan yleisesti vähentävän transaktiokustannuksia.
Rotterdamin sopimuksessa uuden pakottavan sääntelyn määrä on korkea, ja tämä synnyttää kustannuksia tulkintojen aikaansaamiseksi. Toisaalta kansainvälisen tulkintojen määrä edesauttaa sääntöjen yhtenäistä soveltamista, kuten on käynyt yhteispohjoismaisen merilainsäädännön suhteen.
On mahdollista, joskaan ei lainkaan varmaa, että kansainvälisen kaupan ja merenkulun kannalta keskeiset valtiot, kuten Yhdysvallat, liittyvät sopimukseen melko pian sen syyskuussa 2009 tapahtuvan allekirjoituksen jälkeen. Pohjoismaiden on tällöin melko pian määriteltävä oma kantansa. Erityisesti Tanskassa on liputettu voimakkaasti yleissopimuksen puolesta. Pohjoismaiden tulisi pyrkiä määrittelemään suhteensa yleissopimukseen yhteiseltä pohjalta, ja ratkaisun tulisi mielestämme olla myönteinen, jos näyttää siltä, että esimerkiksi Yhdysvallat, iso osa EU:sta ja Kaakkois-Aasian isot taloudet liittyvät sopimukseen. Tämä näkemys perustuu harmonisoinnin yleisiin etuihin talouden globalisaation yhteydessä. Mikäli yleissopimukseen päätetään mennä mukaan, uuteen lainsäädäntöön siirtyminen edellyttänee kohtuullisen pitkää kansallista valmistelu- ja siirtymäaikaa.
Suomen Asianajajaliitto katsoi aikaisemmassa lausunnossaan, että oikeuslaitos ja asianajajakunta pystyisivät mukautumaan uuteen yleissopimukseen. Harmonisointi muuttaa asianajajien ja tuomareiden toimenkuvaa, koska ulkomaisella oikeuskäytännöllä voi olla osansa oikeudenkäyntiaineistossa, lainvalinta- ja oikeuspaikkakysymykset joutuvat uuteen valoon ja asianajajat pystyvät neuvomaan asiakkaitaan maantieteellisesti laajemmalla alueella. Tämä kaikki edellyttää juristiammatin harjoittajien ammatillista kehittymistä ja kouluttautumista. Suomen Asianajajaliitto ja sen jäsenkunta on tarvittaessa valmis osallistumaan alan keskusteluihin ja koulutuksen tarjontaan.
Helsingissä 30. kesäkuuta 2009
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATIJA
Lauri Railas, asianajaja, Asianajotoimisto Krogerus Oy, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu kuljetusoikeuden asiantuntijaryhmässä.
