LAUSUNTO sähköisestä valvonnasta

Dnro 1/2008

Lausuntopyyntönne 20.12.2007 / Dnro OM 5/69/2005

SÄHKÖISTÄ VALVONTAA SEURAAMUS- JA PAKKOKEINOJÄRJESTELMÄSSÄ KÄSITTELEVÄ TYÖRYHMÄMIETINTÖ (2007:17)

Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa Sähköisen valvonnan –työryhmän mietinnöstä. Se sisältää hallituksen esityksen muodossa ehdotuksen valvontarangaistusta koskevasta laista sekä siihen liittyvistä rikoslakiin ja pakkokeinolakiin tehtävistä muutoksista.

Asianajajaliitto pitää ehdotettua uutta valvontarangaistusta hyvin perusteltuna lisänä rangaistusjärjestelmäämme. Mietintö on pääosin erittäin korkeatasoinen ja huolellisesti valmisteltu.

Valvontarangaistus toimeenpannaan vapaudessa. Sähköisten valvontamuotojen jatkuvasti kehittyessä tämä rangaistuslaji tulee eri muodoissa puuttumaan poikkeuksellisen voimakkaasti tuomitun ja hänen perheensä yksityisyyteen. Ehdotuksen perusteella valvontarangaistus voidaan määrätä ainoastaan tuomittavan oman suostumuksen perusteella. Asianajajaliitto pitää hyvin tärkeänä, että tästä lähtökohdasta pidetään kiinni ja että sama sääntelyperiaate pysytetään jatkossakin mahdollisten uusien sähköiseen valvontaan rakentuvien rangaistusmuotojen osalta.

Ehdotuksen mukaan rikoksentekijä, joka on tuomittu vähintään neljäntoista päivän ja enintään neljän kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen voidaan sen sijasta tuomita valvontarangaistukseen. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että soveltuvan vankeusrangaistuksen enimmäispituus säädettäisiin neljän kuukauden sijasta kahdeksaksi.

Valvontarangaistuksen perusrakenne seuraa pitkälle yhdyskuntapalvelua koskevan lain systematiikkaa. Valvontarangaistuksen kahdeksan kuukauden maksimipituus tekisi rangaistusjärjestelmästä tältä osin yhtenäisemmän kokonaisuuden.

Toisaalta enimmäisrangaistuksen pidentämiseen liittyy Asianajajaliiton näkemyksen mukaan enemmän kriminaalipoliittisia mahdollisuuksia kuin ongelmia. Ajallisesti kapeaksi jäävä soveltamisala karsisi tarpeettomasti valvontarangaistuksen mahdollisuuden piiristä henkilöitä ja tapauksia, joiden kohdalla se olisi ilmeisen perusteltu rangaistusvaihtoehto.

Valvontarangaistus asettaa tuomitulle ehdottoman velvollisuuden sitoutua päihteettömyyteen. Mietinnössä on aivan oikein todettu ne haasteet, joita suomalainen vankiaines tässä suhteessa asettaa. Miesvangeista 90 %:lla on päihdeongelma. Valvontarangaistuksen soveltaminen jäisi marginaaliseksi, jos se potentiaalisesti koskisi ainoastaan noin 10 %:n osuutta vankeuteen tuomittavista. Tätä ei ehdotuksessa ole tarkoitettukaan, koska valvontarangaistukseen liittyvän toimintavelvoitteen pääasiallisena sisältönä on todettu voivan olla päihdekuntoutus valvontarangaistusselvityksessä tarkemmin yksilöidyllä tavalla.

Valvontarangaistuksen mahdollisuudet ja ongelmat kulminoituvatkin siihen, millä keinoilla ehdottoman päihteettömyyden vaatimus voidaan saavuttaa ja samalla kuitenkin soveltaa tätä rangaistusmuotoa eriasteisista päihdeongelmista kärsivien kohdalla.

Suomen Asianajajaliitto katsoo, että valvontarangaistus voisi aidosti toimia hyvinkin tehokkaana osana päihdekuntoutusta, koska se pakottaa tuomitun selviytymään ilman päihteitä hänen omassa elinympäristössään. Ehdotettu neljän kuukauden enimmäispituus onkin tässä katsannossa nähtävä rajoitteena. Vakavasti otettavassa päihdekuntoutuksessa neljää kuukautta pidempi jakso nimenomaan antaisi paremman ennusteen pysyvämmästä muutoksesta.

Ehdotuksessa on valvontarangaistuksen nimenomaiseksi tavoitteeksi todettu pyrkimys pitää tuomittu paremmin irti rikos- ja päihdekierteestä. Tavoitetta on vaikea saavuttaa, mikäli toimintavelvoitteeseen sisältyvää päihdekuntoutusta ei pystytä tehokkaasti järjestämään. Suomen Asianajajaliitto katsookin, että kun valvontarangaistus otetaan käyttöön, tulisi vankeinhoidon puolelta säästettyjen kustannusten vastapainona päihdekuntoutuksen resursseja vastaavasti lisätä, jotta rangaistusmuoto olisi mahdollisimman monen tuomitun ulottuvilla ja positiiviset tulokset voisivat jäädä pysyviksi.

Suomen Asianajajaliitto pitää hyvänä, että sähköinen valvonta on liitettävissä osaksi matkustuskieltopäätöstä, koska tämä tukee pakkokeino-oikeudellista suhteellisuusperiaatetta vähentäessään vangitsemisten tarvetta.

Työryhmä on ehdottanut, että sähköinen valvonta liitettäisiin kaikkiin matkustuskieltoihin. Käytännössä annettujen matkustuskieltopäätösten sisältö, kesto ja soveltamisalueen laajuus poikkeavat toisistaan hyvin paljon. On paljon matkustuskieltotilanteita, joissa sähköinen valvonta olisi hyödytöntä tai tarpeetonta. Tämän vuoksi Asianajajaliitto pitää liian kankeana ja kalliina ratkaisuna sitä, että sähköinen valvonta liitettäisiin automaattisesti kaikkiin matkustuskieltoihin.

Jo antamishetkellä hyvin lyhyeksi tiedetyn matkustuskiellon kohdalla olisi valvontajärjestelmän rakentaminen epätarkoituksenmukaista. Matkustuskielto saattaa toisaalta kestää useita kuukausia ja sen ainoana sisältönä voi olla maasta poistumista koskeva kielto. Sähköinen valvonta ei ehdotetussa muodossa estäisi tällaisen matkustuskiellon vakaata rikkomista. Toisaalta, jos matkustuskiellon ainoa sisältö on kielto mennä tiettyyn asuntoon tai rakennukseen, sähköinen valvonta on ainakin nykytekniikan puitteissa mahdotonta. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon.

Käsityksemme mukaan tuomioistuin pystyy parhaiten arvioimaan kunkin tapauksen erityispiirteet ja arvioimaan sähköisen valvonnan tarpeen tapauskohtaisesti. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa sen vuoksi, että pakkokeinolain 2 luvun 3 §:ään (Matkustuskiellon sisältö) sisällytetään neljäs momentti, jonka perusteella tuomioistuin voi määrätä matkustuskieltoon määrätyn sähköiseen valvontaan, jos on olemassa vaara, että kieltoa rikotaan. Vastaavasti ehdotettujen pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n ja 10 §:n sisältöä tulisi muuttaa.   

Helsingissä, helmikuun 21. päivänä 2008

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
 
Riitta Leppiniemi   
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

Laati
Antti Riihelä, asianajaja,
Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki

Palaa otsikoihin