31.10.2008
LAUSUNTO Euroopan komission antamasta suosituksesta tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittamisesta
Dnro 35/2008Lausuntopyyntönne 2217/420/2008, 10.7.2008
EUROOPAN KOMISSION ANTAMA SUOSITUS TILINTARKASTAJAN VAHINGONKORVAUSVASTUUN RAJOITTAMISESTA (2008/473/EY) SEKÄ SIIHEN LIITTYVÄ VAIKUTUSARVIOINTI
1 Taustaa
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliiton lausuntoa Euroopan komission antamasta suosituksesta tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittamisesta (2008/473/EY) sekä siihen liittyvästä vaikutusarvioinnista (jäljempänä Komission suositus).
Komission suositus koskee niiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellista vastuuta, jotka suorittavat tilinpäätösten tai konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastusta jossakin jäsenvaltiossa toimivassa yhtiössä, jonka arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.
Komission suositus koskee tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittamista. Komission suosituksessa tilintarkastajan vastuun rajoittamiselle esitetään kolmea vaihtoehtoista tapaa:
vastuulle asetettaisiin rahallinen enimmäismäärä tai määritettäisiin kaava vastuun enimmäismäärän laskemiseen,
määritettäisiin periaatteet, joiden mukaan tilintarkastajien vastuu ei ylittäisi todellista osuutta korvauksenhakijan vahingosta eikä tilintarkastaja tämän mukaisesti joutuisi yhteisvastuuseen muiden vahinkoa aiheuttaneiden kanssa; tai
sopimusperusteinen vastuun rajoittaminen yhtiöiden ja tilintarkastajien välillä.
Komission suositus on periaatteisiin pohjautuva suositus, joka jättää jäsenvaltion päätäntävaltaan sen, miten se tulee kyseisen asian osalta toimimaan.
Suomen Asianajajaliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa:
2 Yleistä
Komission suosituksen taustalla on Euroopan komission teettämät selvitykset koskien tilintarkastajien vastuun rajoittamista ja vahingonkorvaussääntelyn vaikutuksia. Taustaksi Euroopan komissio perusti mm. yhteistyöfoorumin sekä teetti erillisen asiaa koskevan selvityksen. Saaduissa selvityksissä spekuloidaan mm. tilintarkastusalan tarjontapuolen markkinahäiriöllä, tilintarkastusalaan liittyvillä olennaisilla ja määriltään mahdollisesti huomattavilla taloudellisilla riskeillä sekä vakuutuskapasiteetin puutteella, jonka mukaisesti vakuutusyhtiöt eivät ole halukkaita myöntämään tilintarkastajille ja/tai tilintarkastusyhteisöille vastuuvakuutuksia.
Asiaa koskien Kauppa- ja teollisuusministeriö teetti kansallisen selvityksen. Vuonna 2006 valmistuneessa selvityksessä Suomen kansallisen sääntelyn peruslähtökohtia ei katsottu aiheelliseksi muuttaa.
3 Tilintarkastajan vastuuta koskeva sääntely
Nykyisin voimassa oleva tilintarkastuslaki (459/07) sisältää määräykset tilintarkastajien vastuusta. Osakeyhtiölaki puolestaan sisältää viittaussäännöksen siitä, että tilintarkastajan vastuusta säädetään tilintarkastuslaissa.
Tilintarkastuslaissa säädetään tilintarkastajan vastuuta koskevien nimenomaisten määräysten lisäksi, että esim. tilintarkastajan vahingonkorvauksen sovittelusta säädetään vahingonkorvauslaissa esitetyn mukaisesti. Uuden tilintarkastuslain valmistelun yhteydessä tilintarkastajan vastuuta koskevia säännöksiä ei muutettu.
Suomen vahingonkorvauslaki ja vahingonkorvausoikeuden periaatteet tulevat siten sovellettaviksi sellaisenaan tilintarkastajien vastuuseen. Edellä esitetyn mukaisesti tilintarkastajien vastuuta arvioidaan voimassaolevien vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti ja tästä poikkeava määräys olisi poikkeus voimassaolevista oikeudellisista periaatteista.
4 Arvioita suosituksesta
Komission suosituksessa sekä siihen liittyvässä vaikutusarvioinnissa esille tuodut yleistavoitteet sekä erityistavoitteet ovat käsityksemme mukaan sinällään merkityksellisiä. Vaikutusarvioinnissa käsitellyt yksittäiset riskitekijät saattavat niin ikään olla relevantteja joissain tilanteissa.
Tilintarkastajien vastuuta koskevat säännökset ja niihin perustuva tilintarkastajan vastuun laajuus vastaavat sitä, mitä sovelletaan muilla aloilla, jotka perustuvat ammattia harjoittavan henkilön henkilökohtaiseen ammattitaitoon. Tällaiseksi muuksi vastaavaksi alaksi voitaneen katsoa esim. asianajotoiminnan. Kaikilta osin rinnastukset eri asiantuntija-aloilla toimivien vastuun rajoittamiseen eivät tosin välttämättä ole mahdollisia ottaen huomioon toimijoiden erilaiset tehtävät ja vastuusuhteet. Vastuun sääntelyn lähtökohtana on, että tällaisella alalla toimiva henkilö vastaa aiheuttamastaan vahingosta täysimääräisesti, eikä tällaisten muiden alojen vahingonkorvausvelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä ole säännelty tavanomaisista vahingonkorvausoikeudellisista periaatteista poikkeavista vastuunrajauksista.
Pohdittaessa mahdollisten vastuun rajoittamista koskevien säännösten sisällyttämistä lainsäädäntöön, tulisi selvittää poikkeaako tilintarkastusala muista edellä mainituista toiminnoista siten, että olisi olemassa perusteita erityisten poikkeusten säätämiseen. Mikäli taas tilintarkastajan vastuun rajaamista koskevia määräyksiä katsottaisiin aiheelliseksi sisällyttää lainsäädäntöön, tulisi vastaavasti pohtia tulisiko vastaavanlaisia määräyksiä laajentaa koskemaan myös muita vastaavan tyyppisiä aloja.
Edellä esitetyn mukaisesti näemme ongelmallisena tilanteen, jossa voimassaoleviin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin säädettäisiin yhtä nimenomaista toimialaa koskevia poikkeuksia kirjaamalla erillisiä vastuunrajauksia lainsäädäntöön. Edellistä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös Komission suositukseen kirjattu periaate, jonka mukaan siviilioikeudellisen vastuun rajoittaminen ei saisi estää vahinkoa kärsineen oikeutta saada aiheutuneesta vahingosta kohtuullinen korvaus. Mikäli vastuun rajoittamista koskevia määräyksiä kirjattaisiin lakiin, saattaisi tämä todellisuudessa joissain tilanteissa rajoittaa vahinkoa kärsineen tahon oikeutta täysimääräiseen korvaukseen kärsimästään vahingosta. Jos tilintarkastajan vastuuta halutaan rajoittaa nykyisestä, tulisi selvittää, voidaanko samalla kuitenkin turvata kaikissa tilanteissa vahinkoa kärsineen kohtuullisen korvauksen saaminen.
Edellä mainittu saattaisi mahdollisesti vaikuttaa myös yhtiön johdon korvausvastuun korostumiseen. Edelleen tulisi selvittää, millaisia vaikutuksia tilintarkastajien vastuun rajoittaminen saattaisi aiheuttaa esim. yhtiön johdon vastuulle.
Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden, kuten tuottamuksen arviointi ja yleinen syy-yhteyden vaatimus, on arvioitu omalta osaltaan turvaavan tilintarkastajan asemaa tilanteessa, jossa tilintarkastaja joutuisi korvausvastuuseen. Voimassaolevien vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti vain todellinen vahinko voi tulla korvattavaksi.
Voimassaolevien vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti tilintarkastajan vastuu ei ole absoluuttista, vaan edellyttää joko riittävää tuottamusta tai tahallisuutta. Tilintarkastajan ei näin ollen tulisi joutua taloudelliseen vastuuseen muusta syystä, kuin aiheuttamalla vahinko, joka aiheutetaan tehtäviä laiminlyömällä joko tuottamuksellisesti tai tahallisesti. Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun voimakas rajaaminen muutoin kuin yleisten vahingonkorvausoikeudellisten kohtuullistamisperusteiden nojalla tilanteissa, joissa vahingonkorvausvastuun peruste on lähtöisin tilintarkastajan omasta toiminnasta tilintarkastajana, ei ole välttämättä perusteltua vahingon kärsineen tahon kohtuullisuusnäkökulmasta.
On selvää, että nykyinen oikeustila voi yksittäistapauksessa johtaa siihen, että tilintarkastaja pelkän tuottamuksen johdosta joutuu yhteisvastuullisen korvauksen periaatteen kautta käytännössä suorittamaan korvauksen myös vahingon mahdollisesti tahallisella teolla aiheuttaneen yhtiön johdon puolesta. On perusteltua kyseenalaistaa tällaisen seuraamuksen kohtuullisuus tilintarkastajan näkökulmasta. Tämän johdosta asiaa selvitettäessä tulisi syventyä tarkastelemaan yhtiön johdon ja tilintarkastajan yhteisvastuullista vahingonkorvausvastuuta.
Edelliseen liittyen saattaisi olla tarpeen selvittää myös tilintarkastajan vastuun rajoittamista tilanteissa, joissa kanneoikeus on muiden korvausvelvollisten osalta vanhentunut tai sen käyttämisestä on luovuttu, taikka mikäli osakeyhtiön johdon vahingonkorvausvastuuta on yhtiöjärjestysmääräyksillä rajoitettu. Kyseistä asiaa on käsitelty Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2006 teettämässä selvityksessä tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittamisesta (OTT Pekka Timonen ja OTT Timo Kaisanlahti). Edelleen selvitettäviä seikkoja saattaisivat olla tilintarkastajan huolellisuuden arviointiin liittyvät seikat.
Kyseenalaisena voidaan sen sijaan pitää komission suosituksessa esitettyä periaatetta siitä, että vastuun rajoittaminen kohdistuisi ainoastaan suosituksessa esitetyllä tavalla julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastajien ja/tai tilintarkastusyhteisöjen vastuuseen. Tämä jättää avoimeksi tilanteen, jossa tilintarkastajan ja/tai tilintarkastusyhteisön vastuu realisoituisi esim. suuren yksityisen osakeyhtiön tilintarkastuksen yhteydessä aiheutuneesta vahingosta.
Komission suosituksessa ja vaikutusarvioinnissa esitetty mahdollisuus rajoittaa tilintarkastajan vastuuta sopimusteitse on katsottava ongelmalliseksi jo lähtökohtaisesti, ottaen huomioon tilintarkastajan rooli suhteessa kolmansiin ulkopuolisiin tahoihin. Mikäli vastuunrajoitus tulkittaisiin puhtaasti sopimusperusteiseksi asiaksi, sopisi vastuunrajoittamisesta tilintarkastajan kanssa yhtiön hallitus, jonka toimia tilintarkastajan tehtävänä on muiden tehtäviensä ohessa valvoa. Mikäli toisaalta tilintarkastajan päämieheksi oletettaisiin yhtiön osakkaat, tulisi mahdollisesta vastuunrajoituksesta sopia osakkeenomistajien ja tilintarkastajien välillä. Kun otetaan huomioon tilintarkastajan rooli valvoa myös pääosakkaan toimia yhtiössä (ainakin välillisesti), voidaan kysyä millä osakkeenomistajien enemmistöllä vastuunrajoituspäätös tulisi tehdä.
5 Lopuksi
Yhteenvetona voimme todeta, että Komission suosituksessa ja siihen liittyvässä vaikutusarviossa todetut yksittäiset tilintarkastustoimintaa koskevat riskitekijät voivat olla relevantteja. Lisäksi Komission suosituksessa esitetyt tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia. Tämän johdosta asiaa tulisi selvittää edelleen.
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva tilintarkastajien vastuuta koskeva sääntely sekä Suomen oikeusjärjestykseen sisältyvät vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet, jotka tulevat sovellettaviksi myös tilintarkastajien vastuukysymysten yhteydessä, Komission suosituksessa esiintuotujen vastuun rajoittamista koskevien toimenpiteiden sisällyttämistä lainsäädäntöön tulee selvittää tarkemmin, ottaen huomioon tällaisten rajoitusten vaikutukset muuhun lainsäädäntöön sekä niiden mahdolliset vaikutukset esim. yhtiön johdon korvausvastuuseen tai vahingon kärsineen tahon oikeutta saada kohtuullinen korvaus kärsimästään vahingosta.
Asiaa selvitettäessä tulee myös tarkemmin selvittää mahdollisuus tavoitteiden saavuttamisesta ilman nimenomaisten vastuunrajausten säätämistä, esim. selventämällä yhtiön johdon ja tilintarkastajan vastuun keskinäistä suhdetta.
Helsingissä 31. lokakuuta 2008
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATIJA
Marko Vuori, asianajaja, Asianajotoimisto Krogerus Oy, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu yhtiöoikeuden asiantuntijaryhmässä.
