Oikeudelliset uutiset, kotim. tietolähteet, arkisto 2011
Väitös Turun yliopistolla rikosoikeudesta 27.8.2011
OTL Kimmo Kiiski väittelee aiheesta "Hallinnollinen sanktiointi". Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Jussi Tapani
Tilaisuus järjestetään : Turun yliopisto, Calonia, Cal1-auditorio, Caloniankuja 3 kello 12.15-15.00
Suomen rikoslaki sisältää laajassa merkityksessä sadoittain erilaisia rikostunnusmerkistöjä, joiden merkitys on usein hallinnon toimintaa subventoiva, symbolinen tai jonkin toisen kriminalisoinnin vaikutusta tehostamaan pyrkivä. Rikosoikeudesta on tullut merkittävä hallinnon ohjauskeino, josta on osoituksen esimerkiksi se, että syksyllä 2010 varsinaisen rikoslain lisäksi rikoksista oli säädetty 256 eri laissa. Tällaisesta oikeudellisesta kehitystilanteesta on aiheutunut yhteiskunnallista tehottomuutta ja mikä pahinta, rikosoikeuden inflaatiota.
Näiden rikosten lisäksi Suomen oikeusjärjestys sisältää kymmeniä erilaisia hallinnollisia sanktioita. Pahimmassa tapauksessa samasta teosta saattaa seurata sekä rikosoikeudellinen rangaistus että hallinnollinen sanktio. Erikoista on sekin, että esimerkiksi hallinnollinen maksu voi olla moninkertainen rikosoikeudelliseen sakkoon verrattuna. Painopiste on tällöin selvästi hallinnollisen sanktion suunnassa, mikä puhuu sen puolesta, että rikosoikeutta ei tarvittaisi hallinnollisten ohjausvaikutuksen saavuttamiseen.
Tutkimuksessa tehdään rajanvetoa rikosoikeudellisen rangaistuksen ja hallinnollisen sanktion käyttämisen välille. Tarkoitus on ollut löytää rankaisemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kontrolliin taloudellisesti järkevä ja riittävällä tavalla oikeusturvallinen menettely. Tutkimuksessa on kehitetty teoreettista mallia, jonka avulla siirtäminen voisi olla oikeudellisesti perusteltavissa.
Tällöin on välttämätöntä ollut pohtia sitä, tulisiko rikosoikeudellisen järjestelmästä siirtää lievempiä tekoja ja laiminlyöntejä hallinnollisen sääntelyn piiriin. Jostakin syystä kehitys on viimeiset parikymmentä vuotta ollut päinvastainen.
Nykytila on aiheuttanut poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten kuormittumista. Yleisessä tiedossa ovat Suomen saamat kymmenet langettavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viivästystuomiot. Ne puhuvat omaa kieltään, mutta vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet vähäisemmät rikokset, jotka nekin ovat tutkimuksessa osoitettavalla tavalla alkaneet viivästyä. Siltä siis näyttää, että rankaiseminen edellyttää rikosoikeuden ja hallinnon välisten rajojen ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen jäsentelyä uusista lähtökohdista. Tutkimuksen mukaan lievien tekojen siirtäminen hallinnolliseen käsittelyyn vapauttaisi viranomaisvoimavaroja.
Vaikka tutkimus on ytimeltään rikosoikeudellinen, siinä joudutaan pohtimaan oikeudellista kehitystilannetta myös valtiosääntöoikeudellisesta ja hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta. Tässä pohdinnassa merkityksellisiä ovat oikeusvaltion peruselementit: perus- ja ihmisoikeudet, demokratiaperiaate ja vallanjakoperiaate. Tutkimus on näistä lähtökohdista käsin ensimmäinen rikosoikeustieteessä Suomessa julkaistu teos. Tutkimuksessa myös hyödynnetään tutkijan laajaa käytännön kokemusta rikosoikeuden ja hallinnon piirissä.
