EIT arvioi huostaanoton perusteiden riittävyyttä ruotsalaistapauksessa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antamassaan tuomiossa äänin 6-1 katsonut, että noin kahden vuoden huostaanotto lasten sittemmin peruutettujen kaltoinkohteluväitteiden perusteella ei ollut rikkonut 8 artiklaa.

EIT totesi asian faktojen olleen kovin ristiriitaisia vielä asian käsittelyssä EIT:ssa, mutta löysi valittajien näkökulmasta ongelmallisia seikkoja asian kansallisessa käsittelyssä. Huomioon ottaen valtion harkintamarginaalin huostaanottoa koskevissa asioissa enemmistö päätyi kuitenkin siihen, että asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä siitä, että valtio olisi ylittänyt harkintamarginaalinsa.

Eri mieltä ollut tuomari kohdisti poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä sosiaaliviranomaisia - ja enemmistön lopputulosta - kohtaan. Tuomari totesi mm. seuraavaa:

Even on the most benevolent reading of the domestic assessment of the facts, there can be no certainty here about the accusations of abuse raised. Moreover, if any of those accusations had actually been well-founded, one would expect the domestic authorities to have brought criminal prosecutions against those so accused. There were no such prosecutions and no convictions. Seen from this perspective it is therefore legitimate to mention the presumption of innocence.

If there was no abuse, the question might be raised as to whether social services were nevertheless under an obligation to take certain initial steps aimed at protecting the children. This precautionary principle is well-established in our case-law.

It is therefore completely beyond me how the majority did not find a violation of Article 8 § 1 at least in so far as the continuation of the care order had no real and factual basis or justification. Moreover, for this Court to find no violation and implicitly maintain that the very inconclusiveness of the domestic authorities’ findings was sufficient basis for the arrogant meddling of social services effectively gives the human rights seal of approval to a situation that ought to have given rise to a clear finding of a violation of those very human rights in the case of the family concerned here.

EIT:n tuomio: Dolhamre v. Sweden

Palaa otsikoihin