Oikeudelliset uutiset, EU, arkisto 2012
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus uskonnonvapaudesta pakolaiseksi määrittelyn perusteena
Aikomus harjoittaa kiellettyä uskontoa alkuperämaassa voi olla perusteena, että turvapaikanhakijan katsotaan joutuvan vainon kohteeksi.
Unionin tuomioistuinta pyydetään näissä ennakkoratkaisupyynnöissä määrittelemään, mitä tekoja voidaan pitää vainoksi katsottavina tekoina uskonnonvapauden vakavan loukkauksen yhteydessä. Kysymys on perustavanlaatuinen, koska siihen annettava vastaus määrittää, ketkä turvapaikanhakijoista voivat vaatia pakolaisasemaa ja saada direktiivissä 2004/83/EY tarkoitettua kansainvälistä suojelua.
Bundesverwaltungsgericht (Saksa) esittää unionin tuomioistuimelle kolme kysymystä.
Ensiksi se haluaa selvittää, missä määrin puuttuminen uskonnonvapauteen ja erityisesti yksilön oikeuteen elää uskossaan avoimesti ja täysin voi olla direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vainoksi katsottava teko.
Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta seuraavaksi, onko vainoksi katsottavana tekona pidettävä vain loukkauksia, joilla puututaan uskonnonvapauden ydinalueeseen.
Lopuksi se kysyy unionin tuomioistuimelta, onko pakolaisella direktiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetuin tavoin perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi silloin, kun hän päättää alkuperämaahansa palattuaan harjoittaa uskonnollista toimintaa, joka asettaa hänen henkensä, vapautensa tai fyysisen koskemattomuutensa vaaralle alttiiksi, vai voidaanko sen sijaan tältä yksilöltä kohtuudella odottaa, että hän luopuu harjoittamasta tätä toimintaa.
Julkisasiamies Bot ehdottaa unionin tuomioistuimelle, että tämä vastaa Bundesverwaltungsgerichtille seuraavasti:
1) Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2005/83/EY 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että vakavaa puuttumista uskonnonvapauteen, oli puuttumisen kohteena oleva osatekijä mikä hyvänsä, on mahdollista pitää vainoksi katsottavana tekona, kun turvapaikanhakija tämän vapauden harjoittamisen tai siihen hänen alkuperämaassaan kohdistettavien rajoitusten rikkomisen vuoksi altistuu todelliselle vaaralle siitä, että hänet teloitetaan tai että hän joutuu kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai seuraamuksen kohteeksi, että hän joutuu orjuuteen tai pakkotyöhön tai että hän joutuu mielivaltaisen syytteeseenpanon tai vangitsemisen kohteeksi.
Direktiivin 2004/83 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioilla on vapaus antaa tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä, kunhan nämä säännökset ovat yhteensopivat direktiivin kanssa.
2) Direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että turvapaikanhakijalla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi silloin, kun hän aikoo alkuperämaahan palattuaan harjoittaa uskonnollista toimintaa, joka altistaa hänet vainolle. Tässä asiayhteydessä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa julistettujen perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva viranomainen ei voi kohtuudella edellyttää hakijalta, että hän luopuu tällaisen toiminnan harjoittamisesta ja erityisesti uskonsa tunnustamisesta.
Tiedote n:o 44/2012 : 19 päivänä huhtikuuta 2012
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C-71/11, C-99/11
Y, Z
VISA
